14. lokakuuta 2005
Teksti:

Teokselta ilmestyi hiljattain kaksi taiteilijaelämäkertaa. Toinen, Juhani Känkäsen esikoisromaani Toivon mukaan, on fiktiivinen kuvaus kuvataiteilija Toivo Päählöstä. Toinen on musiikkitoimittaja Minna Lindgrenin kirjoittama elämäkerta kapellimestari ja säveltäjä Leif Segerstamista.
    Kiinnostavaa kummassakin kirjassa on niiden suhde taiteilijamyytteihin. Känkänen tuntuu vältelleen kaikenlaisia kliseitä. Kuvataiteilija Toivo Päählö on erikoislaatuisesta ajattelustaan huolimatta pääsääntöisesti vankkapäinen ja siivo mies. Hän ei ryyppää eikä vonkaa. Ja vaikka Päählö aika ajoin tienaa mukavasti taiteellaan, kukaan ei hauku populääriksi.
    Mutta tämä onkin romaani.

Segerstamin elämänkerta sen sijaan on silkkaa legendaa. Segerstam juo, nai ja juhlii – hartaasti.
    Tämä ei sinänsä vielä ole erityisen kiinnostavaa. Segerstamin tapauksessa mittasuhteet ovat kuitenkin omaa luokkaansa.
    Siinä missä rokkarit eltaantuvat keskiikään mennessä tähden raadoiksi, Segerstamiin ei tunnu purevan mikään. Sävellystahti vain kiihtyy vanhemmiten. Eivätkä mitkään poppareiden kerskailut groupieilla pärjää niille eleganteille sanakäänteille, joilla kuvataan Segerstamin tapaa hoitaa majoitus vieraissa kaupungeissa rakastajattarilla.
    Miehen tavat syödä kiteytyvät tarinassa, jossa tarjoilija juoksee ravintolan keittiöön kuultuaan seurueen olevan Suomesta. Hän palaa mukanaan kehystetty lasku. ”Katsokaa! Leif Segerstam kävi täällä ja söi yksin KAIKEN TÄMÄN!”
    Segerstamin elämäntavat eivät kuitenkaan ole kirjassa pääosassa, vaan hänen uransa. Ongelmana kuitenkin on, että Segerstam on tehnyt niin huikean paljon. Puolivälissä kirjaa Lindgren-parka tunnustaa, että hän putoaa kyydistä. ”On nostettava kädet pystyyn – – Tästä eteenpäin kerron Leifi n tarinaa rapsodisesti.”

Näitä kahta kirjaa ei kannata lukea peräkkäin. Vaikka Känkäsen mielikuvitus yltyy kirjan lopussa varsin huikeaan kuvaukseen maata maanisesti kaivavasta taiteilijasta, Toivo Päählö ei pärjää tosielämän virkaveljensä vetovoimalle.

Maria Mustranta


Juhani Känkänen: Toivon mukaan. Teos.
Minna Lindgren: Leif Segerstam NYT! Teos.