Ville Hoikkala: Kisavieraat

T:Teksti:

Tämä ei ole enää liikesalaisuus. Neljä lakimiesyrittäjää teki sopimuksen yleisurheilun MM-kisaorganisaation kanssa. Minä olin yksi heistä ja myönnän olevani idean isä. Laadimme tiedotteen muutamalla johtavalla maailmankielellä, ja se jaettiin joukkueenjohtajille.
    Ilmoitimme, että kisavieraat saavat meiltä lakiapua, jos joutuvat tilanteeseen, jossa sellaista tarvitaan. Kännykät olisivat auki aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Tekisimme talkootyötä eli yksinkertaisesta puhelinneuvonnasta ja kuulusteluissa avustamisesta emme veloittaisi mitään. Jos jostain tapauksesta kehkeytyisi täysimittainen oikeusjuttu, laskuttaisimme joko kisavieraan oikeusturvavakuutusta tai Suomen valtion oikeusapuvaroja.
    Ennen kisoja loimme kisaorganisaation väen kanssa erilaisia skenaarioita ja mietimme, minkälaisiin rötöksiin vieraat voivat langeta. Muistelimme Suomen hiihtojoukkueen huoltajaa, joka kärähti ratista Oberstdorfissa. Vaikka Suomessa viina on kallista, joku kisavieras voi kännipäissään töppäillä. Invalidien urheilukisoissa oli jossain päin maailmaa varastettu kilpailijoiden pyörätuoleja.
    Todennäköisesti jonkun joukkueen hanttimies yrittäisi salakuljettaa huumeita tai dopingaineita. Jotkut voivat hakea turvapaikkaa, ja siihenkin varauduttiin.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Koko kisojen aikana ei ollut yhtä ainoaa tapausta, jossa virkavalta olisi joutunut jakamaan rikesakkoa ankarampia rangaistuksia. Helsingin käräjäoikeudessa oli kisojen ajan päivystävä tuomari kisavieraiden juttujen varalta, ja hänkin pyöritteli koko kisaviikon peukaloitaan.
    Sade on tunnetusti paras poliisi. Kisakylässä yleinen meininki oli erinomainen. Kisojen järjestäjät olivat panostaneet aika tavalla kisakylän viihtyisyyteen. Urheilijat ja muut joukkueen jäsenet pitivät sadepäivän bileitä porukalla Teekkarikylän lukuisissa kerhohuoneissa ja ottivat ilon irti harvoista aurinkoisista hetkistä. Eipä jäänyt aikaa töppäilylle.
    Kilpailu on kovaa niin huipputason urheilukentillä kuin kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, oltiinpa Suomessa tai Amerikassa. Kilpailuhenki ja inhimillisyys voivat löytää tasapainon, kun suhtautuu kanssaihmisiinsä tervetulleina kisavieraina.

New Orleansissa oli pari viikkoa sitten myös huonot ilmat. Se ei kaikissa synnyttänyt yhteishenkeä. Kun hirmumyrskyn uhrien evakuointikeskuksessa raiskataan samasta hengenvaarasta selvinneitä, on jotain pahasti vialla. Amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmien osoittelusta on tullut viime vuosina jo sellaista kilpalaulantaa, etten katso asiakseni lähteä siihen tällä kertaa mukaan.

Ville Hoikkala
ville.hoikkala@holdmep.fi

Kirjoittaja on Keravalla asuva kristillisdemokraatti lakimiesyrittäjä ja ihmisoikeusaktiivi.