16. syyskuuta 2005
Teksti:

Viime vuonna Suomessa liikenteen polttoaineista vain noin prosentti oli tuotettu uusiutuvista raaka-aineista. Samaan aikaan maatiloja kuolee, eikä viljely kannata.
Miksi ihmeessä peltoja ei täytetä rypsillä, rapsilla, sokerijuurikkaalla, perunalla, ohralla ja ruokohelpillä? Näistä kaikista saisi polttoainetta, jolla auto kulkisi yhtä hyvin kuin tavallisella bensalla.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT selvitti asiaa. Elokuun lopussa julkaistun raportin mukaan vuonna 2010 kolme prosenttia tieliikenteestä voisi pyöriä kotimaisista kasveista peräisin olevilla biopolttoaineilla.
Euroopan unionin komissio toivoo direktiivissään, että vuonna 2020 jo viidennes unionin liikenteestä pyörisi ekoenergialla. Suomi on jäljessä aikataulusta, niin kuin kaikki muutkin unionin jäsenmaat.

Rapsinviljelijä Gösta Lundström Sipoosta kertoo käytännön ongelmista.
”Samalle palstalle voi laittaa rapsia vain joka neljäs vuosi, muuten ravinteet eivät riitä.”
Lisäksi öljykasvit kasvavat vain Etelä-Suomessa.
Lundström myy kaiken rapsinsa elintarvikkeeksi kuten kaikki muutkin Suomen viljelijät. Suomen öljykasvit eivät silti riitä edes elintarviketeollisuuden tarpeisiin.
Suurin syy vähäiseen rapsinviljelyyn on verotus. Biopolttoaineiden verotus on yhtä kova kuin fossiilisten polttoaineiden, eikä biomassan viljely kannata. Vain biokaasu on vapautettu veroista.
”Raakaöljyn pitäisi maksaa 90-100 dollaria tynnyriltä, jotta biopolttoaineiden tuotanto kannattaisi yhtä hyvin”, sanoo VTT:n erikoistutkija Kai Sipilä.
Ainakin siirtymävaiheessa valtion pitäisi tukea tuotantoa rankasti. Se saattaisi kuitenkin olla hyvä sijoitus.
Syyskuun alussa Pohjanmeren Brent-öljyn hinta huiteli yli 60 dollarissa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF varoitteli keväällä, ettei sadan dollarin raja välttämättä ole kovin kaukana.
Joka tapauksessa öljy loppuu tämän vuosisadan aikana.


Rapsinviljelija Gösta Lundström sanoo, että verotus on suurin syy
vähäiseen rapsinviljelyyn Suomessa.

Vaihtoehtoja öljylle on lukuisia, mutta niistä monet vaativat vielä vuosien kehittelyä ja käsittelylaitosten rakentamista.
VTT:n mukaan yksi kiinnostavimmista on synteettinen biodiesel. Se on suhteellisen saasteetonta ja Suomessa on valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa. Biodieseliä voi kaataa tavallisen auton tankkiin. Neste Oil on jo rakentamassa biodieselin valmistuslaitosta Sköldvikiin.
Biodieseliä voi valmistaa rypsi-, rapsi- tai palmuöljystä sekä ravintoloiden jäteöljystä. Valitettavasti ruokaöljyn tuottaminen peltokasveista on melko kallista, ja Aasian palmuöljyä himoitsee moni muukin maa kuin Suomi. Rypsin käsittelystä yli jäävä aines on hyvää rehua, mutta jos tuotantoa lisätään, sille ei riitä syöjiä. Jätteen polttaminen energiaksi tulisi kalliiksi.
Toinen vaihtoehto valmistaa biodieseliä on kaasuttaa esimerkiksi ruokohelpiä, metsien jätepuuta tai olkea. Syntynyt kaasu muutetaan sitten biodieseliksi ja biobensaksi. Vaikka Suomi on maailman huipulla tässä teknologiassa, tekniikka ei ole vielä riittävän kehittynyttä.
Etanolista eli tavallisesta alkoholista saisi myös polttoainetta. Brasilia tekee etanolipolttoainetta sokeriruo’osta ja käyttää sitä jopa lentämiseen. Suomessa mahdollisia kasveja alkoholin valmistamiseen olisivat viljat, sokerijuurikas ja peruna, tekniikan kehittyessä myös puu ja olki. Viljan käyttö olisi kallista, mutta myös elintarviketeollisuuden jätteitä voisi käyttää valmistukseen.
Kolmas mahdollisuus öljyn korvaajaksi olisi biokaasu, mutta se vaatisi autoon uuden tankin, polttoainejärjestelmän ja kunnollisen jakeluverkon. Ihan tyhmä idea tämäkään ei silti olisi. Jo Ämmänsuon kaatopaikalta kerätty biokaasu liikuttaisi satoja busseja. Nyt biokaasulla tuotetaan kaukolämpöä.
”Teknologiavalinnat ovat pitkän tähtäimen linjakysymyksiä”, sanoo VTT:n Kai Sipilä.
”Ratkaisematta on esimerkiksi se, pitäisikö biopolttoaineita käyttää erityisesti liikenteessä, jossa vaihtoehtoja öljylle on vähemmän kuin sähkön ja lämmön tuotannossa.”
Suomessa on jo yrittäjiä, jotka aloittelevat esimerkiksi hampurilaisravintoloiden paistinrasvan muuntamista biodieseliksi. Asiakkaiden vähäinen kiinnostus ja alkuinvestointien suuruus kuitenkin hankaloittavat toiminnan aloittamista.
Kai Sipilä arvioi, että biopolttoaineiden laajassa käyttöönotossa menee aikaa 15 tai 20 vuotta. Siinä ajassa öljymarkkinoilla voi jo tapahtua mitä tahansa.

Mitä sanoo päähallituspuolue keskusta? Pääministeri Matti Vanhanen on keskittynyt puhumaan öljyn varmuusvarastojen käyttöönotosta öljyn hintojen hillitsemiseksi. Biopolttoaineista voisi olla apua pidempään. Maaseutukin saattaisi siinä sivussa pelastua.
”Olemme erittäin myönteisiä biopolttoaineiden kilpailukyvyn edistämisen suhteen”, sanoo puoluesihteeri Eero Lankia.
Hänen mukaansa pitäisi myös huolehtia, että valtiovalta tukee biovaihtoehtoja veropolitiikalla.
Hetkinen, valtiovalta? Keskusta on Suomen suurin puolue ja hallitsee pääministerin salkkua. Tarkoittaako tämä, että ongelma ratkaistaan pian?
”En tiedä, tarvitseeko veropolitiikkaa tässä ja nyt muuttaa”, Lankia sanoo.
Hänen mukaansa keskusta on ollut asiassa hiljaa, koska hallitus vasta valmistelee selontekoa biopolttoaineiden edistämisestä. Maaseudun työllisyys ja elinvoimaisuus ovat puolueelle toki tärkeitä asioita.
”Kun perusmaatalouden tulot pienenevät, tämä on tärkeä tavoite”, hän sanoo.

Elina Venesmäki
kuva Teemu Kuusimurto