30. syyskuuta 2005
Teksti:

Presidentinvaalit käydään tammikuussa, mutta yksi tulos on päivänselvä jo nyt: perussuomalaisten Timo Soinista, RKP:n Henrik Laxista tai vasta kannattajien nimiä haalivasta sitoutumattomasta Ilkka Tillasesta ei tule Suomen kahdettatoista presidenttiä.
    Miksi kukaan haluaa lähteä vaaleihin häviämään?

”Lähdin mukaan demokratian turvaamiseksi, vaihtoehtojen turvaamiseksi”, kertoo Henrik Lax.
    Protokollaan kuuluu, etteivät huonot mahdollisuudet saa näkyä kampanjaretoriikassa.
    Lax voitti ehdokkuuden kansanedustaja Eva Biaudet’n nenän edestä. Pitkästä poliittisesta urasta huolimatta hän ei kuulu puolueensa eturiviin. Nyt olisi oiva tilaisuus ponnistaa sinne.
    Henrik Lax, luuletteko presidenttiehdokkuuden siirtävän teidät puolueenne terävimpään kärkeen?
    ”Henkilökohtainen ambitioni on tarjota vaihtoehtoa Suomen kansalle ja nimenomaan varmistaa, että hyvinkin uudenlaisessa tilanteessa avoimesti pohdittaisiin ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä.”
    EU:ta, Natoa ja WTC-iskujen jälkeistä kansainvälisen politiikan ilmapiiriä käsittelevä puheenvuoro jatkuu. Mutta ihan kuin Lax ei olisi vastannut kysymykseen. Yritetään kohta uudestaan.
    Millaiseen äänimäärään olisitte tyytyväinen?
    ”Minä sanoisin näin, että olisin aikalailla tyytyväinen, jos onnistuisin avaamaan aikalailla sulkeutuneen tilanteen. Minun mielestäni valtionjohto on karsastanut esimerkiksi turvallisuuspolitiikan alalla kipukysymysten avointa tarkastelua.”
    Laxin mukaan äänimäärän maksimoinnista kiinnostuneet ehdokkaat karsastavat vaikeita kysymyksiä. Galluplukujen katsastelu ennen kampanjaa on hänen mukaansa ”jonninjoutavaa”.
    Jos kysyisi Laxin kunnianhimosta vielä kerran. Miten luulet presidenttiehdokkuuden vaikuttavan poliittiseen profiiliisi?
    ”Näen tämän loistavaksi mahdollisuudeksi tuoda EU:ta lähemmäksi kansalaisia.”
    Seuraa puhe EU:n toimintakykyä uhkaavasta kriisistä.


Jos Ilkka Tillanen saa valitsijamieslistaansa 20 000 nimeä,
hänestä tulee presidentinvaalien eksoottisin ehdokas.

Helsingin Sanomien tuoreen gallupin mukaan Laxia ja Timo Soinia kannattaa prosentti äänestäjistä.
    ”Presidentinvaalit ovat niin näkyvä tapahtuma, ettei puolueilla ole varaa jättää sitä käyttämättä. Jos jää vaaleista ulos, menettää hyvän mahdollisuuden nostaa puolueen teemoja esille”, sanoo politiikan tutkimuksen professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.
    Presidentinvaalien luoma julkisuus vastaa puolueen kokoa. Isoilla on isot vaalibudjetit, ja median kiinnostus keskittyy vahvimpiin ehdokkaisiin. Siksi Soini ja Lax sekä kahden prosentin kannatuksen kerännyt vihreiden Heidi Hautala tai prosentin kannatukseen yltänyt kristillisdemokraattien Bjarne Kallis saavat tyytyä huomion rippeisiin.

Oma presidenttiehdokkuus ei ollut puoluejohtaja Soinin ensimmäinen suunnitelma. Viime eduskuntavaalien jälkeen hän esitti perussuomalaisten presidenttikandidaatiksi ääniharava Tony Halmetta. Seuraavana kesänä ex-nyrkkeilijä ammuskeli kotonaan Soinin suunnitelman täyteen reikiä.
    ”Olen jo vuoden ajan ollut hyvin orientoitunut omaan ehdokkuuteeni. Syynä on Suomen täysin epäonnistunut EU-politiikka”, Soini kertoo.
    Soinin EU-näkemykset eivät yllätä. Kansanedustajan ylpeänä kantamasta populistileimasta huolimatta hänen tavoitteensa kahdeksan prosentin äänisaaliista tuntuu vitsiltä. Onko Soini vakavissaan?
    ”Totta kai olen täysin tosissani. Eihän ihmisillä ole muuta vaihtoehtoa protestoida nykymenoa vastaan kuin äänestää mua.”
    Perussuomalaisten kannatus on kahden prosentin luokkaa. Puolueen lukemiin jääminen olisi Soinille pettymys.
    ”Ei tällaiseen rumbaan kukaan kahden prosentin takia lähde. Neljän prosentin kanssa voisi jo aika hyvin elää. Veltto Virtanenkin sai aikanaan kolme prosenttia, enkä usko, että voin mitenkään jäädä sen alle”, Soini laskeskelee.
    Hän ei suostu murehtimaan leveiden tulostavoitteiden vaikutusta vaalien jälkeiseen poliittiseen uraansa.
    ”Presidenttiehdokkaana oleminenhan on pelkkää plussaa, niitähän on vain seitsemän.”
    Soini odottaa innokkaana vaalien tuomaa näkyvyyttä.
    ”Onkohan tässä nyt kymmenen tv-esiintymistä. Enkä ole vielä tavannut ihmistä, joka lyö minulle jauhot suuhun siellä.”

24-vuotias Ilkka Tillanen pyrkii vaaleihin sitoutumattomaksi vasemmistolaiseksi ehdokkaaksi. Ehdokkaaksi päästäkseen hän tarvitsee 20 000 nimeä valitsijayhdistykseen. Kasassa on toistaiseksi reilut viisi tuhatta nimeä. Lista pitäisi saada täyteen itsenäisyyspäivään mennessä. Parikymmentä ihmistä kerää nimiä ympäri Suomea.
    Mutta ajatellaan asiaa positiivisesti. Kun Vasemmistonuorten Mikkelin osaston puheenjohtaja Tillanen pyrki viime vaaleissa Mikkelin kunnanvaltuustoon, hän sai 38 ääntä. Nyt plakkarissa on tuhansia nimiä. Tekeekö jo mieli tuulettaa?
    ”No en tiedä onko nämä nyt suoraan rinnastettavissa. Huolestuttavan vähän noita nimiä on tässä vaiheessa”, Tillanen sanoo.
    Nuorisopolitikoinnin ohella Tillanen opiskelee Mikkelin ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalaa ja esittää poliittista rappia Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit -yhtyeessä. Miten Tillanen luulee presidenttiehdokkaaksi pyrkimisen vaikuttavan poliittiseen uraansa?
    ”En usko, että sillä on jatkossa suurta merkitystä. Naama nyt tulee tutuksi. En suunnittele luovani uraa politiikassa”, Tillanen sanoo.
    ”Mutta uskon, että protestejakin välillä tarvitaan.

Matti Rämö