02. syyskuuta 2005
Teksti:

Porilaiseen tehdashalliin mahtuisi piilottamaan reittilentokoneen. Nyt sinne on rakennettu rautakautinen sepän paja. Parruista ja metallilevyistä kootun kehikon ympärillä pörrää kuvausryhmä, jonka keski-ikä pyörii kolmenkymmenen kieppeillä.
    Valomiehet siirtelevät työkalujaan ja pölisyttävät pajan lattialle lapioitua hiekkaa. Taaempana kiinalainen toimintakoreografi jongleeraa metrin mittaisella muovilekalla. Seuraavassa kohtauksessa lekan on määrä lentää ilman halki.
    Iltapäivällä on luvassa enemmänkin lentelyä. Riskialtista stunt-kohtausta varten paikalle on varmuuden vuoksi tilattu ensiapuryhmä.
    Kuhinan keskellä ohjaaja Antti-Jussi Annila tuijottaa tarkkaavaisena monitoria. Ruudulla ottelevien näyttelijöiden kädet viuhuvat virtaviivaisen koreografian mukaan.
    Toimintakohtaus näyttää. uskottavalta. Muistan kun katsoin teininä kotimaista toimintaa Romanovin kivissä. Muistan myös kiemurrelleeni myötähäpeästä. Samuli Edelmanin ja Santeri Kinnusen machoilu toi mieleen kaupunkiin muuttaneen maalaispojan, jolla on kova hinku todistaa olevansa mukana kuvioissa.

Nyt satakuntalaiselle tehdasalueelle pystytetyssä pajassa taotaan suomalaisen toimintaelokuvan uutta lukua.
    A.J. Annilan esikoisohjaus Jadesoturi on ensimmäinen suomalainen kung fu -elokuva. Tarina yhdistää vapaalla kädellä aasialaista toimintaviihdettä ja kalevalaista mytologiaa.
    Erikoisuudet eivät lopu tähän.
    Jadesoturille on haalittu 2,5 miljoonan euron budjetti. Puolet rahasta on peräisin Suomesta, puolet Virosta, Kiinasta ja Hollannista. Summa olisi valtava jopa tunnetuimmille suomalaisohjaajille. Vertailun vuoksi: Aku Louhimies teki Pahan maan 1,4 miljoonalla. Aki Kaurismäen tulevan Vartija- elokuvan hintalappu on 1,5 miljoonaa.
    28-vuotiaan Annilan ansioluettelossa komeilee kourallinen ammattikorkeakoulun harjoitustöitä ja suomalaisen elokuvahistorian erikoisin idea. Miten hän on päässyt toteuttamaan sen?

”Jos olen tässä hommassa toistaiseksi jotain oppinut, niin sen, että ohjaaja tarvitsee hyvät kengät”, Annila naureskelee baaripöydän takaa.
    On lauantai ja vihdoin aikaa kierrellä porilaisia kenkäkauppoja. Animaatioita tekevä tyttöystävä Piia on saapunut Helsingistä seuraksi ja makutuomariksi.
    Vaikka takana on pari viikkoa 12-tuntisia työpäiviä, Bruce Lee -paitaan pukeutunut Annila vaikuttaa rennolta. Ohjaaja katsoo kuulijaa silmiin ja vastaa kysymyksiin nopeasti.
    Eikä ihme: Annila puhuu kung fusta vuosien kokemuksella. Ensimmäisen kerran hän ohjasi aasialaistoimintaa seitsemän vuotta sitten Tampereen ammattikorkeakoulussa.
    ”Meidän piti kuvata leikkaamisen kurssilla kohtaaminen kuudella kuvalla. Kuvia tuli kuusikymmentä ja syntyi kolmeminuuttinen lyhytelokuva Hard Student”, mediatuotantoa opiskellut Annila muistelee.
    ”Se oli puhdas opiskelijavitsi, joka alkoi kasvaa.”
    Hard Studentin tekijät jatkoivat aasialaisen potkuviihteen parissa myöhemmissä koulutöissään. Opettajat saivat ihmetellä kung fu -lyhytelokuvia, jotka nyt näyttävät Jadesoturin esinäytöksiltä.
    Hard Studentit yhdistelivät toimintaelokuvan eri lajeja. Niissä tapeltiin niin näyttävästi kuin osattiin ja kakku koristeltiin muinaisella kiinalaismytologialla. Tarinoissa hyvä ja paha taistelevat maailman kohtalosta. Vuorosanat muistuttavat projektin vakavuusasteesta.
    ”Entä jos kaiken totaalisesti kädetän ja maailman saatanalle menetän”, sankari hätäilee sarjan neljännessä osassa.
    Annila hymyilee muistellessaan Hard Studentien tekemistä.
    ”Ostimme rautakaupasta vaijeria ja kokovartalovaljaita, ei siihen muuta tarvittu. Kohta mukaan tuli myös ammattimaisia stuntmiehiä.”
    Mustelmia tuli, mutta opettajat kannustivat. Annilaa ja kumppaneita opettanut Kai Salonen hehkuttaa suojattiaan estoitta.
    ”A.J. on pedantti ohjaaja, jolla oli jo koulussa selvä visio ja vahva usko omaan asiaansa”, Salonen kehuu. Opettajan ylpeys ei yllätä. Oppilaan menestys saa koko koulun näyttämään hyvältä.
    Annilan kung fu -innostuksesta Tampereen ammattikorkeakoulu ei saa kunniaa. Ohjaajaa kiinnostui aasialaisesta actionista jo kauan ennen opiskeluvuosia.


Toimintakoreagrafi Yu Yan Kai ja stuntnäyttelijä Janne Huotari harjoittelevat.

”Kuten alan harrastajat tietävät, terän tulee olla tarpeeksi pitkä. Silloin se yltää aivoihin asti. Liian lyhyt vain puhkaisee silmän.”
    Alaan perehtymättömille tiedoksi: Annila puhuu heittotähdestä, ninjojen vakiovarusteesta.
    Ohjelmistoyrittäjä-isän ja opettajaäidin keskimmäinen lapsi leikki ala-asteikäisenä ninjaa Hyrylässä. Heittotähtiä hiottiin saman pihan poikien kanssa niin kauan, että niistä tuli vaarallisia.
    ”Onneksi ei sattunut havereita.”
    Kymmenvuotiaana Annila päätti ohjata elokuvan. Syntyi Painajainen Saniaisentiellä, jonka Annila kuvasi videokameralla kotinsa keittiössä.
    ”Näyttelin ensin uhria ja sitten murhaajaa. Tuloksena oli kauheaa kuonaa. Siinä ei ollut alkuunkaan sitä intensiteettiä kuin iltaisin katsomissani elokuvissa.”
    Tuohon aikaan Annilan perheen videonauhuri pyöritti ”ihan hirveästi” ninja-elokuvia, westerneitä ja Johnny Weissmullerin tähdittämiä Tarzaneita.
    Siinä sivussa A.J. palasi jalkapalloa, tennistä ja luki paljon fiktiota. Silti elokuvien katselu hallitsi ajankäyttöä.
    ”Täytyy varmaan säälittävästi vastata, ettei minulla enää ole juuri muita kuin elokuvaan liittyviä harrastuksia”, Annila kertoo.
    Pienenä hän haaveili näyttelijän tai kirjailijan työstä. Lukion alussa haaveet kääntyivät ohjaamiseen.
    ”Halusin päästä tekemään toimintaa.”

Vuonna 2001 Annilan mediatuotannon opinnot olivat loppusuoralla. Kaiken harjoitustöihin käytetyn ajan jälkeen kung fun kuvaaminen ei enää tuntunut pelkältä hupailulta.
    ”Piti ottaa suurempi askel eteenpäin. Tuotantoyhtiöt eivät innostu opiskelijavitseistä.”
    Annila ohjasi Jadesoturista kymmenminuuttisen näytevideon. Hän rahoitti elokuvan opintolainalla ja isältä lainatuilla rahoilla. Ohjaaja kertoo olevansa edelleen korviansa myöten veloissa.
    ”En joutunut, vaan pääsin velkoihin”, Annila täsmentää.
    Riski palkittiin talvella 2002, kun tuotantoyhtiö Blind Spot Pictures tarttui täkyyn. Se tasoitti tietä ulkomaisen rahoituksen hankkimiselle.
    Ennen Jadesoturia yhtiö on tuottanut Eilan kaltaista arkista draamaa. Miksi moinen suunnanmuutos?
    ”Eksotiikka on lisäarvo. Suomessa on tehty todella vähän toimintaa, ja pioneeriasemasta on etua”, kertoo Blind Spotin toinen omistaja ja Jadesoturin tuottaja Petri Jokiranta.
    Jadesoturin kaksi kuukautta kestävistä kuvauksista on nyt takana kolmannes. Satakunnasta 30 hengen kuvausryhmä suuntaa Tallinnaan. Sieltä matka jatkuu Kiinan Hengdianiin. Ensi-iltansa Jadesoturi saa syksyllä 2006.

Toistaiseksi Jadesoturista tiedetäänkin vain liuta eksoottisia määreitä.
    Annilan mukaan kyseessä on tarina soturista, joka lykkää kohtalon hänelle määräämää tehtävää saadakseen uuden tilaisuuden rakastamansa naisen kanssa. Siinä sivussa taistellaan näyttävästi ja sahataan rautakauden Kiinan ja nyky-Suomen väliä.
    Suomalaisyleisö tuntee aasialaisen toimintaelokuvan alalajit siinä missä Koraanin keskeiset käänteet. Annila onkin saanut pitää monta luentoa aasialaisen toimintaelokuvan syvimmästä olemuksesta.
    ”Kung fu -harrastajia katsottiin ennen vähän kieroon, mutta ei enää”, Annila sanoo.
    ”Edelleen aasialaisista kamppailulajielokuvista joko pidetään tai niitä inhotaan. Tämä raja tuntuu lähes ylittämättömältä.”
    Ohjaaja tarkentaa, että Jadesoturissa ei lopulta ole kyse kung fusta, vaan wuxia-lajityypistä.
    ”Kung fu liukuu pateettisuudesta pyllyilyhuumoriin. Wuxia liikkuu ääripäiden välillä. Siinäkin on melodramaattiset mittasuhteet, mutta tunteet esitetään ilman parkumista ja rypemistä.”
    Kung fu -ohjaajana Annila on ennakkotapaus. Lajityyppielokuvista kiinnostuneet ohjaajat ovat Suomessa muutenkin harvassa. Elokuvantekijät ovat herkästi katsoneet toiminnan ja kauhun kaltaisen viihteen tekemistä nenänvartta pitkin. Ärsyttääkö tämä Annilaa?
    ”Meihin on suhtauduttu lähinnä positiivisesti, mutta välillä on kyselty, että onko tuossa nyt mitään järkeä. Kun kysyy, miksi ei olisi, kuulee, että ’eikö Kalevalan ja kung fun yhdistäminen ole vähän pinnallista'”, Annila sanoo ja vetää henkeä.
    ”Totta kai elokuva voi olla pinnallista, jos ei ole mitään sanottavaa. Mutta syvällisen elokuvan voi tehdä vaikka kahvikupista.”

Yli kaksi vuotta kestäneen rahankeruun aikana Annilan on pitänyt vakuuttaa monta kuulijaa ideoistaan. Se näkyy itsevarmuutena, joka on ohjaajalle elintärkeä työkalu. Jos ohjaaja ei luota visioihinsa, miksi muutkaan luottaisivat.
    Jadesoturin kuvauspaikalla ensikertalainen ohjeisti rennosti Markku Peltolan ja Tommi Erosen kaltaisia konkarinäyttelijöitä. Kuvattavien ottojen määrä pysyi vähäisenä ja ohjaaja kehui kuvausryhmäänsä vuolaasti: ”Hyvältä näyttää! Juuri noin!”
    Annilan itsevarmuus karisee, kun aletaan puhua hänestä itsestään.
    Ohjaajan analyysi Jadesoturin menestyksen syistä tuo mieleen yleisurheilijoiden mitalipuheet.
    ”Välillä tuntuu, että tämä meni yli odotusten, mutta on tämän eteen tehty niin paljon töitä, että.”
    28-vuotias esikoisohjaaja. 2,5 miljoonan budjetti. Kung fua ja Kalevalaa.
    Ahkera työnteko ei tunnu aivan riittävältä selitykseltä Jadesoturin onnistumiselle. Mikä erityistä Annilassa on ohjaajana?
    Seuraa haastattelun pisin hiljaisuus.
    ”Voinko mä jättää vastaamatta tohon, kun en mä osaa? Kiitos.”
    Jo riittää vaatimattomuus. Jos Jadesoturin taru päättyy onnellisesti, mitä Annila haluaisi tehdä seuraavaksi?
    Nyt vastausta ei tarvitse odotella.
    ”Ensimmäisen suomalaisen ninja-musikaalin.”

Matti Rämö

kuvat Timo Wright