30. syyskuuta 2005
Teksti:

Juri Nummelinia ei voi syyttää kunnianhimon puutteesta. Valkoinen hehku on nuoren turkulaisen tietokirjailijan yritys pakata elokuvan historia yksiin kansiin unohtamatta marginaaleja ja suhtautumatta historiankirjoitukseen liian yksioikoisesti.
    Rikoselokuvaklassikolta nimensä lainannut Valkoinen hehku on tehty yleistajuiseksi oppikirjaksi. Oppikirjatyyliin kirja alkaa historiankirjoituksen ongelmien pohdinnasta.
    Nummelin kritisoi elokuvan historiasta tehtyjä kirjoja yhteen näkökulmaan keskittymisestä. Ilmeisimmän vertailukohtansa, Peter von Baghin monta kertaa uudistetun Elokuvan historian, Nummelin kokee nojaavan vahvasti esteettisen elokuvahistorian perinteeseen.

Valkoinen hehku pyrkii yhdistämään esteettisen, sosiaalisen ja teknisen elokuvahistorian lähestymistavat.
    Nummelin aloittaa elokuvanhistorian ajanlaskun satoja vuosia Lumièren veljesten kahvilaesityksiä edeltävältä ajalta. Klassisen Hollywoodin ja realistisen elokuvan tradition kaltaisten pakollisten teemojen lisäksi Valkoinen hehku sisältää esimerkiksi laajan kokeellisen elokuvan katsauksen. Kenneth Angerin underground-elokuvista musiikkivideoaikaan luoviva luku on kirjan persoonallisinta antia.
    Valkoinen hehku onnistuu sujuvasti kirjoitettuna, kaikesta jotain -tyylisenä yleisesityksenä. von Baghin vuolasta omien elämysten esittelyä kaipaaville Nummelinin voimakkaasti lähteisiin nojaava faktapaketti saattaa olla pettymys.

”Elokuvan historiat ovat usein erilaisia alakulttuureita, joista suurmiesten- ja ohjaajien hallitsema historia on vallitsevin”, kuuluu yksi Valkoisen hehkun avainhavainnoista. Nummelinin pyrkimys yhdistää historiankirjoituksen näkökulmat auttaa kiertämään elokuvahistorian helmasynnin: taipumuksen käsitellä koko taiteenlajin historiaa vain tunnetuimpien klassikoiden kautta.
    Valkoisella hehkulla on kuitenkin matkaa kattavaksi elokuvan vaihtoehtohistoriaksi, jota se ei tosin esitäkään olevansa. Nummelin nostaa roskaelokuvat ja kolmannen maailman elokuvat tasa-arvoisiksi elokuvan muiden lajien kanssa, mutta ne jäävät jälleen tunnetumpien esimerkkien varjoon.

Matti Rämö

Juri Nummelin: Valkoinen hehku. Vastapaino.