30. syyskuuta 2005
Teksti:

Liettualaisessa kerrostalossa tapahtuu kummia. Joku on ampunut yhden naapureista, ja muut asukkaat syyttävät taloon muuttanutta outoa nuorta miestä murhasta. Samassa rapussa asuva naisstrippari palkataan vakoilemaan nuorukaista, mutta nämä kaksi kohtaavatkin yllättäen kylpyammeessa. Tapahtumat johtavat absurdiin ja koskettavaan komediaan naapuruussuhteista Kokoteatterin syksyn ensimmäisessä ensi-illassa.
    Poliittiset ja filosofiset allegoriat jylläävät kotimaassaan palkitun Marius Ivaskeviciuksen esikoisnäytelmässä. Toisiaan kyttäävät naapurit tuovat mieleen neuvostoajan mutta yhtä hyvin kotimaisenkin kerrostalon kummajaiset. Toisaalta esitys ilmentää myös vivahteikkaasti ihmiselämän absurditeetteja filosofisemmalla tasolla kiehtovien ja koomisten hahmojen kohtaamisissa.
    Naapuri lainaa vahvasti absurdin teatterin perinteestä ja kulkee sähäkän, mametmaisen dialogin siivin. Teatterimaailma saa myös osakseen lämminhenkistä kritiikkiä näyttelijäksi tekeytyvän stripparin ja mahtipontisen ohjaajahahmon muodossa.
    Elokuvallisen esteettisesti liikkuva esitys toimii saumattomasti niin ohjauksen, näyttelijöiden, musiikin kuin koko visuaalisen ilmeensä osalta aina väliaikaan asti. Näyttämölle piirtyy Metti Nordinin kauniisiin ja oveliin lavasteisiin 1940-luvun dekkaritunnelma.
    Tanssijoina paremmin tunnetut Mikko Orpana ja Minna Puolanto tekevät tuoretta jälkeä pääparina, jonka välistä jännitettä muu näyttelijäkaarti täydentää oivallisilla naapurikarikatyyreillä. Jännite lavalla huipentuu ensimmäisen puolen lopussa huikeaan farssikohtaukseen, jossa erityisesti Tommi Liskin mies naisen vaatteissa loistaa koomikon taidoillaan.


Mikko Orpana ja Minna Puolanto kylpyhuoneessa.

Väliajan jälkeen maanläheiset värit ja hämärä valaistus vaihtuvat kylmän steriiliin tunnelmaan. Siirrytään ajassa eteenpäin Liettuasta Australiaan, jossa siirtolaisperhe kipuilee identiteettiongelmien kanssa. Menneisyyden häpeätahrat eivät tunnu häviävän maapallon toisella puolenkaan.
    Naapurin teksti ei kanna loppuun asti, vaikka luvassa on rankkojakin paljastuksia. Liian isoja aiheita kerralla kahmivan tekstin puutteista huolimatta näin tarkkaa ja kaunista ohjaajantyötä näkee vain harvoin. Näyttelijänä ja tanssijana tunnettu Anna Veijalainen on saanut naapuriallegorioista kaiken irti ja käyttää hienosti liikekieltä ja elokuvallisia elementtejä ohjauksessaan.
    Varsinkin ensimmäisen puolen osalta Naapuri tarjoaa pitkästä aikaa tuoreinta, esteettisintä ja jäntevintä teatteria, mitä Helsingissä on nähty. Syksyisten vaahteroiden katveessa pilkottavan Kokoteatterin viehättävä offbroadwaymainen tunnelma on myös omiaan kasvattamaan teatterielämystä.

Maria Lyytinen

Naapuri Kokoteatterissa, Unioninkatu 45. Esitykset 18.11 asti. Liput 13 / 10 euroa.