30. syyskuuta 2005
Teksti:

”Töhrintäongelma on kansainvälisen rikollisuuden laji. Siihen kuuluu voimakas kansainvälinen informaation vaihto, ja jengit iskevät milloin missäkin.”
    ”On varmaan hirveän monia syitä, minkä takia graffitien tekeminen lopetetaan ja uskoon tuleminen saattaa olla yksi. Mutta ilmeisesti nämä (huumeisiin kuoleminen ja rakastuminen) ovat keskeisimmät syyt.”
    Nämä kommentit eivät ole peräisin sketsisarjasta.
    Ne ovat Helsingin kaupungin töhrykampanjan pomon eri lehdille antamia lausuntoja graffiteja tekevistä nuorista.
    Sanat ovat koventuneet vuosien aikana. Viisi vuotta sitten ei puhuttu järjestäytyneestä rikollisuudesta. Ehkä kampanjan kohtaama asiallinen ja perusteltu kritiikki on pakottanut koventamaan pelottelukeinoja.
    Mitään todellisuuspohjaa näillä väitteillä ei ole. Olisikin aika kysyä, ovatko Stop töhryille -kampanjan virkamiehet tehtäviensä tasalla?

Tänä syksynä nuorisomarkkinoille tähtäävät yritykset ovat ottaneet tarrat ja laittomasti liisteröidyt julisteet mainoskampanjoidensa välineeksi. Ensin tarroja levitti lenkkarifirma Puma, sen jälkeen valopylväitä liisteröi musiikkikanava MTV. Ilmiötä kutsutaan sissimainonnaksi. Mitä sanovat töhrykampanjan virkamiehet?
    ”Kun vertaa esimerkiksi Aasian tsunamiin tai Yhdysvaltain hirmumyrsky Katrinaan, pieniä asioitahan nämä ovat.”
    Yritykset kuulemma ovat katuvaisia, eivätkä ole ymmärtäneet toimintansa olevan laitonta. Siksi niitä vain nuhdellaan tapahtuneesta.
    Tämä on toinen osoitus siitä, että töhrypoliisit eivät ymmärrä nuorisokulttuurin muutoksia. Sissimainonnan logiikka on sama kuin seiskan salarakkaalla: kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Etenkin nuorten keskuudessa sissimainonnalla saa katu-uskottavuutta ja rohkeaa imagoa. Lisäksi se on paljon halvempaa kuin ulkomainostilan ostaminen.
    Totta kai MTV ja Puma tietävät mitä ovat tekemässä. Linjallaan rakennusvirasto antaa yrityksille selkeän viestin. Töhrikää niin paljon kuin haluatte, me emme ole teistä kiinnostuneita.

Samaan aikaan Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Let me love -tarroja levittäneet nuoret sakkoihin. Vähän myöhemmin toiset, graffiteja tehneet nuoret tuomittiin puoleksitoista vuodeksi linnaan.
    Kun kyse on töhrinnästä, laki ei ole kaikille sama. Käräjäoikeuden ja rakennusviraston yhteistyöllä katujen julkisen tilan käyttö kielletään yksityisiltä ihmisiltä mutta sallitaan firmoille.
    Tilanne voi vääristyä vielä hyvinkin pahaksi. Kaupunginvaltuuston pitäisi nyt miettiä, voitaisiinko esimerkiksi kaupungin sähkökaapit antaa tarrojen ja julisteiden alustoiksi.
    Tällaisessa tilanteessa ei voi enää pitää tarrojen liimaamista sähkökaappeihin epäeettisenä tekona. Kun viranomaiset antavat jonkun rikkoa lakia, sama oikeus pitää antaa muillekin.

Esa Mäkinen