16. syyskuuta 2005
Teksti:

Yleisradio aikoo erottaa parisataa työntekijäänsä. Toimitusjohtaja Mikael Jungner ilmoitti asiasta Radiouutisten syntymäpäiväjuhlien alla viime viikolla.
    Yllätys! Ja paljon onnea vaan, matkaan.
    Syynä potkuihin ovat yhtiön tekemät 50 miljoonan euron tappiot.
    Tyypillistä yleläisiltä. Miksette koskaan voi tehdä voittoa niin kuin muiden maiden yleisradiot! Kuten Italian RAI. Sen päällikkö on jo miljardööri. Mutta ei, näillä leveysasteilla ei ole pomolla varaa edes siihen, että yleläisille kerrottaisiin yt-uutiset ennen muuta mediaa. Köyhää on. Ja kylmää.

Tietysti lämmittäähän tässä tieto, ettei työntekijöiden ulkoistaminen heikennä ohjelmien tasoa. Kymmenen tunnin kenraaliharjoitukset kuluivat täysin yllätyksittä.
    Silti jotkut sanovat, ettei Yleä enää tarvita, kun kaupalliset ajavat saman asian. Ylen ulosmarssin aikana Neloselta tulikin korvaavaa ohjelmaa: 4D – Mopsin ylellistä elämää. Yksi parhaista näkemistäni dokumenteista. Tiesittekö, että mopsia on valmennettava 9-10 kertaa ennen kuin se pysyy omin neuvoin pinnalla porealtaassa?
    Kaupalliseltakin kanavalta voi siis oppia uutta. Dokumenttigenren rajoista. Hollywoodin mopseista. Äveriäät piskit, käyvät perkeleet luvatta ykkösellä ja kakkosella ihan missä huvittaa. Omistajansa samoin.
    Ja siitä pääsemmekin villakoiran ytimeen: ketä, oi ketä voimme tästä kaikesta syyttää? Jungnerin sormi osoittaa tv-lupatulojen tulppaa. Televisiota Ylettömästi katsovat pakoilevat tarkastajaa. (193,95 euroa? Odota tässä niin käyn lataamassa 50 miljoonaa Unicardiini.)

Todellakin. Nyt sen näen. Tappioiden takana on jälleen rahvaan ahneus. Häpeillen muistelen hullua nuoruutta. Taisi taannoin murtua jonkun nilkkakin hypätessään kuola vaahdoten marttyyrina makasiinin katolta: elämä ilman musiikkitaloa ei ole elämää lainkaan! Emmekä koskaan väsyneet mielenosoituksissa rääkymään tarttuvaa iskulausettamme: Maksoi mitä maksoi, Suomen on saatava maailman ensimmäinen kansallinen digi-tv elokuuhun 2001 mennessä! Pitkittynyt analogia? Hyi olkoon, se kuulosti perverssiltä.
    Kuinka typeriä olimmekaan. Typeriä typeriä typeriä!
    Nyt tekisi mieli hakata päätä seinään. Ja antaa Ylen.