Valtaosa huumetesteistä tehdään Suomessa ennen työsopimuksen solmimista tai koeaikana. Kun työsuhteessa olevat työntekijät jo tunnetaan, värvättävien suhteen pelataan varman päälle ja heidät passitetaan testiin. Testitulosta ei saa kuitenkaan vaatia vielä työnhakuvaiheessa, vaan vasta työtehtävään valitulta henkilöltä.
Työministeriön hallitusneuvos Raila Kangasperkon mukaan testien kokonaismäärän arviointi on vaikeaa, sillä se pitäisi tehdä yrityskohtaisesti. Kehityssuunta on kuitenkin selvä.
”Määrä on lisääntymässä”, Kangasperko sanoo.
Vita Laboratorion huumeseulonnasta vastaava kemisti Satu Suominen arvioi, että testejä tehdään vuodessa kaikkiaan 20 000 – 30 000 vuosittain. Valtaosa testien teettäjistä on Suomisen mukaan suuria yrityksiä. Monet niistä odottelivat viime vuonna voimaan tullutta, yksityisyyden suojaa työpaikoilla käsittelevää lainsäädäntöä.
Uudesta lainsäädännöstä huolimatta nyt ihmetellään, mitkä työtehtävät vaativat testituloksen esittämistä työnantajalle. Esimerkiksi Helsingin kaupunki suunnittelee testaavansa yli sadan ammattinimikkeen työntekijät.
Työnantajan tulisi kuitenkin ennen testeihin passittamista tehdä työpaikalle päihdeohjelma ja sopia yhteistoimintamenettelyssä työntekijöiden kanssa työtehtävät, joissa huumetestiä voidaan vaatia.
Toimihenkilöjärjestö STTK:n lakimies Jesper Eiskonen veikkaa, että tulee tapauksia, joissa työnantaja ja työntekijät ovat erimielisiä testausperusteista.
Riski on, että työntekijät riitauttavat tapauksen ja asiaa puidaan oikeudessa.
”Helsingin kaupunki voi olla ensimmäinen koetinkivi.”
”Voisi kuvitella, että testit ovat tulevaisuudessa luonnollisempi osa rekrytointiprosessia”, arvelee taas Helsingin yliopiston rekrytointipalveluissa yrityssuhteista vastaava suunnittelija Annamaija Keturi. Hän vertaa niitä psykologisten testien yleistymiseen työntekijöitä valittaessa.
Uudistetussa laissa testaukseen oikeuttavaksi riskiksi kuuluu muun muassa liike- tai ammattisalaisuuden vaarantaminen tai taloudellisen vahingon aiheuttaminen, jos sitä ei voida muilla keinoin estää. Tähän luokkaan voidaan laskea monta yliopistokoulutuksen vaativaa asiantuntija-ammattia. Huumetestit eivät kuitenkaan vielä ole nousseet esille Keturin keskusteluissa opiskelijoiden tai yritysten kanssa.
Hän muistuttaa, että työntekijällä on oikeus kieltäytyä testistä.
”Mutta rekrytoinnin kannalta se voi olla kohtalokasta.”
Testausta valvovat työsuojelu- ja tietosuojaviranomaiset, joiden kiinnostusta asiaan vähentää jo ennestään suuri työmäärä.
SAK:n lakimiehen Timo Koskisen mukaan valvonta perustuu käytännössä lähinnä työpaikoilta tuleviin ilmoituksiin.
Tyypillisessä testissä arvioidaan Vita Laboratorion Suomisen mukaan neljä viisi ainetta: amfetamiiniryhmä, kannabis, kokaiini, opiaatit kuten heroiini ja morfiini sekä bentsodiatsepiinit, jotka ovat reseptin vaativia rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä. Niitä liikkuu kuitenkin myös katukaupassa.
Testitilanteessa kysytään, mitä lääkkeitä testattava on käyttänyt kuluneiden kahden viikon aikana. Suomisen mukaan ongelmaa ei ole, jos lääkkeitä käyttää reseptin mukaisesti. Katukauppalääkkeiden käyttö sen sijaan lasketaan huumausainekäytöksi.
Testi otetaan virtsasta. Yhden testin tekeminen maksaa Suomisen mukaan noin 30 euroa ja sen kustantaa työnantaja.
Huumausaineen näkyminen testituloksessa suhteessa viimeiseen käyttökertaan ei riipu siitä, onko kyseessä mieto huume. Esimerkiksi kannabis näkyy testituloksessa kahdesta päivästä kuukauteen käytön jälkeen. Opiaatit taas näkyvät vain muutamia päiviä.
Rekrytointivaiheen testit kohdistuvat erityisesti nuoriin aikuisiin, jotka vaihtavat usein työpaikkaa. Työpaikoilla nollatoleranssi alkoholin ja huumeiden suhteen yleistyy. Samaan aikaan yleistyy nuorissa ikäryhmissä huumeiden viihdekäyttö: siis vapaa-ajalla tapahtuva, hallituksi koettu käyttö.
Myös asenteet kannabista kohtaan ovat lieventyneet. Stakesin viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan noin puolet 1970- ja 80-luvuilla syntyneistä ja kolmannes kaikista vastaajista piti kannabiskokeilujen riskejä vähäisinä.
Alkoholi aiheuttaa työpaikoilla monta kertaa suurempia ongelmia kuin huumeet. Niinpä eduskunta huumetestejä koskevan lainsäädäntötyön yhteydessä vaati hallitusta valmistelemaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa lakiehdotuksen työpaikkojen alkoholitestauksesta. Tätä puhallutustestausta koskevaa lakia valmistellaan jo työministeriössä.
Pelisäännöt testeille
Huumetestien tekemistä työpaikoilla säätelee paitsi viime vuoden lokakuussa voimaan tullut uudistettu laki yksityisyyden suojasta, myös Työterveyshuoltolaki sekä testausta käsittelevä asetus.
”Tarvittiin pelisääntöjä, koska testit olivat jo yleistymässä”, työministeriön hallitusneuvos Raila Kangasperko kertoo.
Lain mukaan huumetestin sallivan tehtävän tulisi edellyttää työntekijältään ”erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä”. Lisäksi tehtävän täytyy olla sellainen, että sen hoitaminen huumeiden vaikutuksen alaisena tai huumeriippuvaisena voisi aiheuttaa merkittävää vahinkoa.
Huumetestiin saa passittaa vain, jos työnantajalla on ”perusteltua aihetta” epäillä joko työntekijän huumeriippuvuutta tai työskentelyä huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Viime kädessä testistä päättää työnantaja.
Sanna Leskinen
