20. toukokuuta 2005
Teksti:

Pari viikkoa sitten luin lehdestä tyrmistyneenä, että yksi suosikkiravintoloistani, Taka-Töölön Kuusihokki, oli myyty. Vaikka uusi omistaja lupaili, ettei ole muuttamassa perinteikkäästä ravintolasta mitään, alkoi epäilys kalvaa mieltä.
    Vuodesta 1946 samalla konseptilla toiminut baari ei ollut omistajansa HOK-Elannon mukaan enää kannattava. Miten ihmeessä omistajan vaihtuminen muuttaisi tilanteen?
    Helsingin ravintoloiden muutostahti on viime vuosina ollut hurja. Eikä nyt puhuta puolen vuoden elinkaarilla toimivista trendiravintoloista, vaan ajattomista kapakoista.
    M.A. Numminen listasi Helsingin Sanomissa vuonna 1997 viiden klassikkobaarin räkäläkierroksen. Kuluneet kahdeksan vuotta ovat kuitenkin tehneet kapakoille tehtävänsä: Kerhonen on muuttunut pitseriaksi, Populuksessa lauletaan karaokea, ja nyt on Kuusihokkikin myyty. Viidestä klassikosta vain Ravintola Töölö ja Ullanlinnan Sea Horse ovat pitäneet pintansa.

Samaiset kahdeksan vuotta ovat se aika, kun olen kierrellyt kaupungin kapakoita. Suosikkien kato on ollut uskomaton.
    Vuorikadun Tube, jossa kävin fuksina tenttioluilla, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo viime vuosituhannella. Tupakansavun kyllästämästä Savannasta ovat jäljellä enää varastossa pölyyntyvät lasimaalaukset. Kaisaniemen punk-luola Bar Fat Mama, Liisankadun Palmu, It-huuman näyteikkuna Soda.
    Lista tuntuu jatkuvan loputtomiin.
    Moni paikka on vaihtanut omistajaa ja muuttunut melkoisesti. Vaikka sosiologien kantapaikka Marian Helmi kiva paikka onkin, ei kai kukaan sano sitä viihtyisämmäksi kuin edeltäjäänsä Suola & Pippuria?

Ravintoloiden pyörittäminen on tunnetusti yksi epävarmimpia liikeyrityksiä. Tarjonta ylittää kysynnän, eikä moni baari selviä ensimmäistä vuottaan. Silti pistää vihaksi, kun vauraat taustaorganisaatiot ovat valmiita lopettamaan jo pitkään pyörineitä ravintoloita lyhyen tähtäimen ongelmiin.
    Nyt lopetusuhan alla on Yliopiston viihtyisin Unicafe Kaisaniemessä. Siltavuorenpenkereelle avattu Olivia on vienyt paikasta lounastajat. Olisiko liikaa pyydetty, että ennen lopettamista katsottaisiin tasaantuuko tilanne vielä?
    Itse en kahdeksan opiskeluvuoteni aikana käynyt ravintolassa kuin satunnaisesti. Silti lounastaminen siellä oli aina elämys. Eikö sama elämys voitaisi tarjota myös tuleville opiskelijoille?

Juha Merimaa