Nuorista ja ahkerista maahanmuuttajista toivotaan Suomessa harmaantuvan hyvinvointivaltion pelastajia. Tutkijat, poliitikot ja virkamiehet ovat pohtineet, ketä tänne halutaan tai tarvitaan, miten heitä saadaan ja mikä on sopiva määrä. Valitettavasti maahanmuuttokeskustelu käydään suomalaisessa umpiossa. Siinä unohtuu useimmiten se, että maahanmuutto Suomeen on aina maastamuuttoa jostain muualta.
Tässä lehdessä kerrotaan nuorten lääkäreiden lähtösuunnitelmista Länsi-Afrikan Beninissä. Aivovuoto on siellä niin voimakasta, että beniniläisiä lääkäreitä on ehkä jo enemmän Ranskassa kuin kotimaassa. Koulutettujen ammattilaisten joukkolähdöstä kärsivät monet maailman köyhimmistä maista Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Maailmalla asiantuntijat ovat jo pohtineet keinoja aivovuodon haittojen vähentämiseksi. Kehitysavun lisääminen nähdään yhtenä mahdollisuutena. Se on kuitenkin pelkkää tekohengitystä, jos kehitysmaan tietotaito jatkaa valumistaan ulkomaille.
YK-veteraani Bimal Ghosh on ehdottanut kansainvälisen, muuttoliikkeitä koordinoivan elimen perustamista. Ajatuksessa on hyvää se, että ihmisten liikkeitä alettaisiin katsoa osana kehitystä, taloutta ja politiikkaa. Vaarana on kuitenkin, että maailmaan syntyisi jälleen uusi, kallis järjestö, joka puhuu paljon ja tekee vähän.
Tutkija Jagdish Bhagwati taas on hahmotellut veroa, jota siirtolaiset maksaisivat vanhaan kotimaahansa. Suomessa esimerkiksi Ulkomaalaisviraston tutkija Arno Tanner on esittänyt, että koulutettuja työntekijöitä haaliva maa pitäisi velvoittaa lisäämään kauppasuhteitaan rekrytointimaansa kanssa. Tällaisten ajatusten kehittelyn toivoisi lisääntyvän.
Vaikka maahanmuuttokeskustelu on itsekeskeistä, siinä on myönteisiäkin puolia. 1960- luvulla kuviteltiin vielä, että työvoimaa kaipaava maa voisi tosiaan tuoda maahan vain tilapäistä työvoimaa. Saksan siirtotyöläisiä ei edes yritetty kotouttaa vuosiin, eikä heidän perheenjäseniään päästetty aina maahan. Nykyisin siirtolaiset nähdään onneksi jo ihmisinä.
Nyt keskusteluun tarvitaan vielä yksi näkökulma: lähtömaiden tilanne. Jos Suomi ryhtyy aktiivisesti valikoimaan maahanmuuttajiaan, sitä ei saa tehdä niin, että siirtolaisten lähtömaan tulevaisuus kuihtuu. Ei ole länsimaidenkaan etu, jos köyhät maat suistuvat tilanteeseen, jossa esimerkiksi valtioiden rajatkin ylittävät epidemiat jäävät muutaman ylityöllistetyn lääkärin huoleksi.
Heli Suominen
