20. toukokuuta 2005
Teksti:

Salaliittoteoriat ovat mukava tapa yksinkertaistaa maailmaa. Tuntuisi lohdulliselta tietää, että jokin pieni klikki silkkaa ilkeyttään ja itsekkyyttään ajaa meitä tuhon partaalle. Näissä teorioissa pahoilla on tietoa, jota he pimittävät säilyttääkseen valtansa.
    Dan Brownin romaanissa Da Vinci -koodi pahat Vatikaanin uskonoppineet pimittävät alkuperäistä kristillisyyttä, joka oikeasti on moniarvoista new age -hömppää. Takavuosien Matrix-elokuvissa koko todellisuus osoittautuu harhaksi, jota ylläpitävät ihmismieliä hallitsevat tietokoneet.

Vasemmisto ja oikeisto rakastavat salaliittoteorioita. Terrorismin vastaista sotaahan perustellaan suurella salaliitolla, joka terroristeilla on sivistynyttä maailmaa vastaan. Pahoilla ja heidän tukijoillaan on hallussaan muun muassa näkymättömiä joukkotuhoaseita. Vasemmisto taas uskoo, että Maailmanpankki ja CIA ovat juonineet kaikki vitsaukset sisällissodista ilmastonmuutokseen.
    Mutta globaalissa mittakaavassa kukaan ei voi väittää pitävänsä valtaa käsissään. Hallitukset ovat valtavan virkamieskoneiston kumileimasimia. Yritysjohtajat ovat markkinavoimien armoilla, ja markkinavoimat muistuttavat irralleen päästettyinä lähinnä luonnonvoimia: niitä ei hallitse kukaan.

Kysyin kerran tuttavalta, miksi hän ostaa uuden kännykän puolen vuoden välein. Hän vastasi, että ”pitää pysyä mukana kehityksessä.” Kun kysyin, kuka pakottaa, hän ei osannut vastata. Myös yritykset ja laitokset uusivat teknologiansa säännöllisin väliajoin. On pysyttävä liikkeellä, jälkeen ei saa jäädä.
    Talouskasvu ja tekniikan kehitys on sisäänrakennettu järjestelmäämme. Tilannetta voi verrata jyrkkää ylämäkeä kulkevaan autoon, jossa on kaasupoljin, muttei jarrua. Pysähtyminen merkitsee valumista taaksepäin, taloudellisen hyvinvoinnin laskua. Tottumusten orjina jatkamme mieluummin nykyistä menoa kuin otamme vastaan vaikeudet, jotka muutoksesta syntyisivät. Mäki päättyy kuiluun, mutta uskottelemme itsellemme, että se on vielä kaukana.
    Kukaan ei ole suunnitellut tai rakentanut järjestelmää tällaiseksi. Kukaan ei myöskään pidä sitä yllä pakkokeinoin tai tietoa salaamalla. Tuleva ekokatastrofi on kaikkien tiedossa, mutta esitämme tietämätöntä.
    Olemme epäonnistunut laji, joka ei hallitse monimutkaisia yhteiskuntiaan ja kulkee nyt silmät ummessa kohti maailmanloppua. En tiedä, onko tämä seurausta perisynnistä vai liian suurista aivoista. Joka tapauksessa on korkea aika avata silmät, olipa se miten tuskallista tahansa.

Timo Hännikäinen
timo.hannikainen@helsinki.fi

Kirjoittaja on Kerberos-lehden päätoimittaja, runoilija ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija. Tämä oli hänen viimeinen kolumninsa Ylioppilaslehdessä.