06. toukokuuta 2005
Teksti:

Osallistuin vapun alla tilaisuuteen, jossa keskusteltiin Brysselin hallintokolosseille liiankin tutusta teemasta: Miten saada Euroopan talous, kilpailukyky ja hyvinvointi uuteen kukoistukseen? Erityisesti huolena olivat pk-yritykset ja niiden odotukset EU:lta.
    Croissanteilla ja maitokahvilla ryyditetyn aamiaispuheenvuoron käytti EU-komission varapuheenjohtaja, saksalainen sosialistikomissaari Günther Verheugen.
    Olin pudota tuolilta, kun tämä brysseliläis-berliiniläisen suunnitelmatalouden airut siteerasi Ronald Reagania. (On hienoa, että Reikku kuolemansa jälkeen saa ansaitsemansa kunnianpalautuksen myös Euroopassa.) Verheugen totesi Reaganin todenneen, että hänen mielestään yksi pahaenteisimpiä lausahduksia politiikkojen suusta on: ”I am from the government. I am here to help you.”
    Näin on. Hallitukset ja poliitikot voivat hyvistä aikomuksista huolimatta tehdä suhteellisen vähän yritysten hyväksi. Toisaalta pienetkin vikapäätökset lainsäätäjiltä tuottavat paljon harmia. Lainsäädännön pitäisi aina olla viimeinen vaihtoehto, jos yhteiskunta ei muutoin toimi kansalaisten etujen mukaisesti ja markkinamekanismit johtavat ongelmiin. Poliitikoilla tulisi olla todistustaakka lakien välttämättömyydestä. Jollei lainsäätäjä ole täysin varma, että uutta lakia tarvitaan, esitys pitäisi jättää tekemättä tai vetää pois.

Verheugen myönsi, että kirosanaksi muuttuneessa laissez-faire -filosofiassa on selkeitä etuja verrattuna muihin yhteiskuntainsinöörien vaihtoehtoihin. Laissez-fairessahan on yksinkertaistettuna kyse siitä, että joskus annetaan asioiden vain olla. Lainsäätäjä ei aina ole oikeassa eikä oikea taho sekaantumaan asioihin.
    Saksalainen sosiaalitantta halusi siis rehabilitoida ”pahat markkinaliberaalit”, joita vastaan suomalainen virkaveli Erkki Tuomioja on jo puoli vuosikymmentä käynyt yksityistä sotaansa. ET:n ekstraterritoriaalisen käsityksen mukaan markkinaliberaalien esiinmarssi on vakava uhka koko suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Kriitikot ovat
kuitenkin oikeassa siinä, että markkinaliberaalien perinteistä uskonkappaletta laissezfairen oikeutuksesta pitää tulkita modernisti. Kyse on vaihtokaupasta. Päättäjien on uskallettava antaa yrityksille vapautta, mutta vapauden vastineeksi yhteiskunnan pitää edellyttää yrityskansalaisiltaan vastuuta niin ihmisten kuin ympäristönkin hyvinvoinnista sekä ponnistelua entistä tasapainoisemman globaalin kehityksen puolesta.
    Joskus lainsäädäntö on paikallaan. Etenkin kun laeilla voidaan vapauttaa yritykset työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan kahleista, joihin ay-liike ei yleensä anna päättäjien koskea. Ei näitä pyhiä lehmiä, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa, pidä tappaa, mutta niiden lihominen on estettävä. Muuten kilpailukykyisenä pysyminen on mahdotonta.

Piia-Noora Kauppi
pkauppi@europarl.eu.int

Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti ja kokoomuslainen Euroopan parlamentin jäsen.