06. toukokuuta 2005
Teksti:

Viime vuosina Helsingin keskusta on muuttunut vauhdilla.
    Tänne on rakennettu niin Fenniakortteli, Sanomatalo kuin Rautatieaseman uusi liikesiipikin. Kohta valmistuu Kampin uusi terminaali. Aleksanterinkadun keskeisten korttelien sisäpihatkin on avattu kaupankäynnille.
    Uudet tilat muistuttavat ostoskeskuksia. Ne on katettu ja ilmastoitu, niitä valvotaan päivisin ja ne suljetaan öisin.
    Kaupunkitilan muutoksesta huhtikuussa väitellyt sosiologi Pasi Mäenpää kutsuu ilmiötä kaupunkitilan mukavoittamiseksi.
    Mäenpään mukaan muutoksen moottorina on keskustan jatkuva kilpajuoksu kehäteiden kauppakeskusten kanssa.
    Usein tarjottuja selityksiä siitä, miten kehitys johtuisi kylmästä ilmastostamme, Mäenpää pitää keppihevosena.
    ”Kyllähän täällä oli kaupunkikulttuuria jo ennen näitä tiloja.”

Kaupunkitutkija Pasi Mäenpään mielestä Vanhan portaat ovat ihanteellinen paikka nauttia kaupungista. Siinä voi samaan aikaan tarkkailla ja olla tarkkailtavana.

Kaupankäynnin logiikalla rakennetut kaupunkitilat ovat herättäneet myös kritiikkiä.
    Tiloja yhdistää kaupallisuuden lisäksi julkisen ja yksityisen tilan yhä voimakkaampi sekoittuminen. Mukavoitettuja tiloja kiertävät niiden omat vartijat, jotka on määrätty poistamaan häiriötä aiheuttavat vierailijat. Tämä on herättänyt paljon pohdintaa siitä, mitä näissä tiloissa saa tehdä.
    Mäenpään mukaan puolijulkiset tilat ovat mainettaan sallivampia.
    ”Muutama vuosi sitten pidin kurssin, jolla opiskelijat menivät näihin kaupallisiin tiloihin tekemään paperitöitään, piknikille tai nukkumaan. Useimmissa paikoissa, kuten Sanomatalon mediatorilla tai Kämp-galleriassa, heidän annettiin olla rauhassa.”
    Ainoa tila, josta joutenolijat saivat nopeat lähtöpassit, oli Forumin ja Stockmannin välinen yhdyskäytävä. Mäenpää muistuttaa, että kynnys tiloihin saapumiseksi yritetään pitää mahdollisimman matalana.
    ”Jokainen läpikulkeva ihminen, jolla on yhtään rahaa, on mahdollinen asiakas. Ei ole hyvää bisnestä ajaa ihmisiä ulos.”
    Tämän vuoksi tilat pyritään rakentamaan niin, että niihin joutuu, vaikkei tahtoisikaan.
    Viime vuonna esitettiin jopa suunnitelmia Kaisaniemen opintoputken kääntämisestä viereisen korttelin kauppakeskukseen.
    ”Tällä hetkellä putkessa kulkevista ihmisistä eivät hyödy kuin katusoittajat.”

Kaupunginkiehtovuuden kannalta mukavoittaminen voi olla myös ongelma. Mäenpään väitöskirjassaan Narkissos kaupungissa maalaileman kaupunkikulttuurin tärkeimpiä elementtejä on yllätyksellisyys. Juuri tänään voi löytää sen etsimänsä vaatekappaleen, törmätä uuteen ihastukseen tai joutua laitapuolen kulkijan häiriköimäksi.
    Valvotussa tilassa sattumanvaraisuus pienenee.
    ”Katetussa kauppakeskuksessa ei koskaan joudu pitämään sadetta tuntemattomien kanssa.”
    Mukavoitettujen keskusten saamasta kritiikistä huolimatta Mäenpää on omassa tutkimuksessaan huomannut useimpien ihmisten kokevan kaupalliset tilat yllättävän ongelmattomina.
    ”Kun muutama vuosi sitten haastattelimme Itäkeskuksen asiakkaita, oikein koetimme provosoida ihmisiä arvostelemaan tilaa. Yleisin kommentti, oli että ikävä kun täällä ei ole rautakauppaa.”
    Eivätkä kriitikotkaan osanneet pysyä ulkona keskuksista. Jopa koko kauppakeskuksen Mäenpäälle haukkunut teini joutui myöntämään, että tulee sinne lähes joka ilta.

Juha Merimaa
kuva Tiina Somerpuro