”Ei tämä minusta valmis paperi ole.” Kaupunkitaloustieteen professori Heikki A. Loikkanen selailee hänelle ojentamaani seitsemän sivun esseetä Yhdysvaltojen urbanisaatiosta.
”Jonain approtason kurssin osasuorituksena tämä ehkä voi mennä läpi, mutta harjoitusaineena tämä vaatisi vielä melkoisesti työtä.”
Loikkasen mukaan aiheen rajaus ontuu ja lähdeluettelo näyttää aika erikoiselta.
”Ja etkö ole lainkaan tutustunut kritiikkiin, jota näkemys rautatieverkon merkityksestä on saanut osakseen?”
Hukkaan menivät nekin 40 dollaria.
Essee ei nimittäin ole minun kirjoittamani, vaan se on ostettu reilua tuntia aiemmin yhdysvaltalaiselta opiskelijoiden esseitä välittävältä sivustolta. Koska sivuilla ei julkaista teksteistä kun lyhyitä tiivistelmiä, saadun tekstin laatu on sattumankauppaa. Rahoja ei saa takaisin.
Tämä ei ole sivuston ainoa epäkohta. Sivuilla esseiden välittäjät hurskastelevat plagioinnin vastustajina, mutta on selvää, että muiden tekemiä opinnäytteitä ostetaan vain yhdestä syystä.
Niitä aiotaan tarjota omina.
Menisikö röyhkeä kopio läpi todellisessa tilanteessa?
Lyhyen tarkastelun jälkeen Loikkanen alkaa ihmetellä tekstin kieliasua.
”Westward expansion of the country was given added impetus by governmental actions”, hän lukee.
”Kirjoittaako joku suomalainen todella näin?”
Myös lähdeluettelo näyttää tarkemmin katsottuna oudolta.
”Olisin ihmeissäni, jos joku opintojensa alkuvaiheessa oleva olisi todella onnistunut sulattamaan näin lyhyeen paperiin tuollaisen määrän kirjoja.”
Jos kyseessä olisi opintojen loppuvaiheen paperi, Loikkanen haluaisi keskustella työstä ja lähteistä tekijän kanssa.
”Onhan se teoriassa mahdollista, että joku onnistuisi hämäämään vielä kasvokkain, mutta siinä saisi jo olla melkoinen peto huijariksi. Esimerkiksi kysymällä tehdyistä rajauksista voisi saada melko hyvän kuvan siitä, mitä opiskelija todella tietää aiheesta.”
Toinen vaihtoehto olisi vaihtaa keskustelukieli englanniksi. Loikkanen uskoo saavansa näin melko nopeasti kuvan siitä, vastaako opiskelijan kielitaito paperin edustamaa tasoa.
Plagiaatit ja kopiointi ovat akateemisessa maailmassa kasvava ongelma. Tietotekniikan ja verkon tarjoamat mahdollisuudet tekevät väärentämisestä kovin helppoa.
Loikkanen kertoo itse törmänneensä muutama vuosi sitten tilanteeseen, jossa huomasi yhden graduseminaarilaisen imuroineen isoja osia seminaarityöstään suoraan verkosta.
”Annoin muiden ensin kehua työtä, kunnes totesin kaikkien kuullen, ettei työ ollut hänen omansa. Sitten annoin opiskelijoiden miettiä keskenään, miten tilanteeseen piti suhtautua.”
Lopuksi myös työn tekijä myönsi puoltavansa plagiaatin hylkäämistä.
Mitä plagiointiongelmalle pitäisi tehdä?
Loikkanen uskoo, että ainakin osa ratkaisusta voisi olla opiskelijan ja professorin välisten keskustelujen lisäämisessä. Gradutyön kypsyyskoe tulisi hänestä muuttaa suulliseksi.
”Nyt kun opiskelija saa eteensä vain otsikon josta kirjoittaa, voi hän kyetä tekemään järkevän oloisen vastauksen vähilläkin tiedoilla. Keskustelumuotoinen koe antaa tarkastajalle mahdollisuuden esittää jatkokysymyksiä ja pyytää tarkennuksia.”
Juha Merimaa
Kuva Topi Lehto
