Junamatkalla Torinosta Napoliin avautuu koko Italia pienoiskoossa. Enkä tarkoita ikkunasta avautuvaa maisemaa, vaan ihmisten kautta välittyvää sielunmaisemaa.
Hillityt torinolaiset naureskelevat hyväntahtoisen alentuvasti kovaäänisille napolilaisille perheille. Nämä puolestaan paheksuvat epäkohteliaita pohjois italialaisia, jotka eivät viitsi tarjota eväitään kanssamatkustajille.
Mikä yhdellä alueella on kohteliasta käytöstä, on toisella epämiellyttävää tungettelua. Alueelliset erot näkyvät paitsi voimakkaina kielellisinä eroina, myös voimakkaasti elävinä stereotypioina. Roomalaiset ovat pikkusieluisia, milanolaiset työhulluja pyrkyreitä, napolilaiset epärehellisiä, sisilialaiset laiskoja ja niin edelleen.
Tämän itseymmärryksen keskeinen ulottuvuus on civiltà , sivistyneisyys. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä sivistyneempiä ollaan. Eikä kyse ole pelkästään Lega Nordin äärioikeistolaisesta retoriikasta. Myös eteläitalialaiset saattavat väittää sivistyksen rajan kulkevan Rooman eteläpuolella. Niinpä italialaisessa maailmankuvassa pohjoinen Finlandia kalskahtaa todelliselta civiltà n tyyssijalta. Finlandiassa voi olla ikuinen talvi ja pimeää, mutta siellä ollaan järjestelmällisiä ja hillittyjä – sivistyneitä siis.
Kysykää vaikka Torinon junassa tapaamaltani roomalaiselta nuorelta mieheltä, Adrianolta. Adriano oli vakuuttunut siitä, että pohjoisen kansat ovat sivistyksen perikuvia. Olemme rehellisiä ja tunnollisia, hyvin käyttäytyviä, koulutettuja ja siistejä. Yhteiskuntamme toimii yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan täsmällisesti ja hallitusti.
Adrianon ylistys oli mannaa heikosta itsetunnosta kärsiville suomalaisille. Emme taidakaan olla tuppisuista metsäläiskansaa, vastikään puusta pudonneita. Nuori roomalainen ei tosin ollut koskaan käynyt Suomessa, vaan perusti väitteensä satunnaisiin kohtaamisiin skandinaavien kanssa, parin päivän vierailuun Kööpenhaminassa ja median välittämään kuvaan pohjoismaista. En viitsinyt horjuttaa nuoren miehen käsitystä kertomalla perjantaikänneistä tai muista kansallisurheilulajeista.
Käsitys sivistyksestä toimii kollektiivisen tajunnan peilinä. Siihen voi ladata kaiken sen, mikä omasta kulttuurista tuntuu puuttuvan. Jos suomalaisille sivistyksen mittana on kulttuurihistorian rikkaus ja pituus, arvostavat italialaiset rehellisyyttä, täsmällisyyttä ja järjestystä. Italialaisilla olisikin suomalaisilta paljon opittavaa. Kuinka monessa kaupungissa pysähdytään punaisiin valoihin tyhjillä kaduilla? Monessako maassa televisio-ohjelmien alkamisajat ilmoitetaan minuutilleen? Entä missä ruokaa on alettu kutsua funktionaalisiksi elintarvikkeiksi?
Lena Näre
lnare@mappi.helsinki.fi
Kirjoittaja on sosiologi ja tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa siirtolaisuudesta Napolissa.
