26-vuotias Mainoumata Bory on lähellä haaveensa toteutumista.
”Unelmoin lapsena lääkärin ammatista ja ihailin lääkärienoni valkoista takkia”, nainen kertoo lääkäriharjoittelijoiden taukohuoneessa Cotonoun yliopistollisessa sairaalassa Beninissä.
Valkoinen takki kuudennen vuoden lääketieteen opiskelijalla jo on. Valmistumisen tiellä on enää muutama harjoittelujakso ja tutkielmantekovuosi.
”Opintojen aikana olen kuitenkin nähnyt lääkärin todellisuuden täällä. Työolot ovat todella hankalat. Sitä en osannut odottaa”, Bory kertoo.
Hän onkin tehnyt saman johtopäätöksen kuin moni muu korkeasti koulutettu länsiafrikkalainen nuori: on ehkä pakko lähteä ulkomaille, jos haluaa saada työstään ja tutkinnostaan kohtuullisen palkkion. Tulevan lääkärin tavoite on työskennellä ranskalaisessa Lääkärit ilman rajoja -järjestössä.
”Haluan olla lääkäri ja tehdä hyvin työni. Ei muualle muuttaminen ole mikään itseisarvo. Mutta täällä tai Burkina Fasossa ei useimmiten voi tehdä lääkärin työtä niin kuin pitäisi ja niin kuin meille opetetaan.”
Ilmiö on nimetty synkästi aivovuodoksi: koulutetuimman nuorison massapako köyhdyttää lähtömaiden tietotaitoa ja jarruttaa kehitystä. Suuntauksen tarkkaa laajuutta ja vaikutuksia on vaikea selvittää, mutta esimerkiksi BBC African arvioiden mukaan aivovuoto merkitsee Afrikalle vuodessa neljän miljardin euron menetyksiä.
”25 vuoden kuluttua Afrikka on vailla aivoja”, maalaili YK:n Afrikkaa koskevan talouskomission ECA:n johtaja Lalla Ben Barka puheessaan helmikuussa.
Maastamuutto on yleistä luonnontieteiden ja talouden asiantuntijoiden parissa, mutta eniten aivovuoto verottaa terveydenhuoltoalaa. Sen osaajat ovat köyhissä maissa usein julkisen sektorin palkkakuopassa ja toisaalta tervetulleita hoitamaan harmaantuvien teollisuusmaiden kasvavia potilasmääriä.
Beniniläisiä lääkäreitä on arvioiden mukaan jo enemmän Ranskassa kuin kotimaassa. YK:n mukaan pelkästään Britannian Manchesterissä on enemmän malawilaisia lääkäreitä kuin koko Malawin valtiossa. Ghanassa 1980-luvulla valmistuneista lääkäreistä noin kaksi kolmasosaa on muuttanut maasta.
Omaiset odottelevat Cotonoun sairaalan edustalla.
Lääkäreille on kuitenkin Beninissä luvassa töitä ja palkkaakin saa moninkertaisesti enemmän kuin vaikka pientilallisena maanviljelijänä. Ajattelevatko lääketieteen opiskelijat vain ahneesti itseään maan kehityksen sijaan?
Mainoumata Boryn kanssa lääkisläisten taukohuoneeseen kokoontuneet opiskelutoverit, 26-vuotias Jules Bashi ja 22-vuotias Pamela Damiano tuhahtavat yhteen ääneen kuullessaan kysymyksen. Koko kolmikko on pohtinut maailmalle lähtöä, ja argumentit ovat selkeitä.
”Lääkärin ammatti on palveluammatti, mutta se ei saa tarkoittaa sitä että lääkärin pitää uhrautua ja elää epämukavaa elämää”, Damiano sanoo.
Nuoren lääkärin kuukausipalkka Beninissä jää noin 170 euroon. Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa tienaa helposti monikymmenkertaisesti. Huono palkka on nuorten mukaan suurin syy lähtemiseen.
”On ärsyttävää, että pari vuotta liiketaloutta opiskelleet tienaavat saman tien enemmän kuin nuoret lääkärit”, Mainoumata Bory sanoo.
”Jos valtio kustantaisi opintoni, minun täytyisi jäädä valtion töihin neljäksi – viideksi vuodeksi, ja se olisi ihan ok. Mutta jos maksan itse opintoni, en koe moraalista velvollisuutta uhrautua maani hyväksi”, Pamela Damiano toteaa.
Opiskelijat korostavat, että he ja heidän perheensä ovat tehneet uhrauksia opintojen kustantamiseksi. Lääketieteessä yksi lukuvuosi maksaa noin 150 euroa. Sen lisäksi opiskelijat ostavat itse kaikki tarvikkeensa kirjoista lääkärintakkeihin ja stetoskooppeihin.
”Valtiolla sitä velvollisuudentuntoa pitäisi olla. Lääkärien palkkoihin voisi kyllä panostaa enemmän, jos poliitikot haluaisivat”, Damiano sanoo.
Mainoumata Bory (vas.), Patrick Houeto ja Jules Bashi (oik.) nauttivat lyhyestä lepohetkestä sairaalan taukohuoneessa.
Nuoret myöntävät, että ajatus kotiseutujen jättämisestä on myös haikea. Erityisesti Jules Bashi ja Mainoumata Bory tietävät, mistä puhuvat. He ovat muuttaneet jo kerran Beniniin opintojen perässä, Bory naapurimaa Burkina Fasosta ja Bashi sisällissodan repimästä Kongosta. Beniniläiset yliopistot ovat alueen arvostetuimpia.
”En ole nähnyt perhettäni pariin vuoteen. Kongosta ei niin vain matkusteta tänne tai toisin päin”, Bashi sanoo.
Bory ja Bashi edustavat jo aivovuodon yleisintä muotoa eli muuttoa Afrikan sisällä. Erot työoloissa jo beniniläisen köyhän kylän tai Senegalin varakkaan pääkaupungin Dakarin välillä ovat suuret.
Monet afrikkalaiset lääkärit päätyvät jättämään kotimaansa, vaikka he eivät suunnittele sitä. Esimerkiksi Pamela Damiano aikoo erikoistua sydänlääkäriksi, eikä se ole mahdollista Beninissä.
”Lähin paikka on Norsunluurannikolla tai Senegalissa. Haluan työskennellä siellä, missä olot ja varusteet ovat parhaimmat, mutta Eurooppaan lähteminen on kallista ja viisumien vuoksi vaikeaa. Perhettä ei silloin näkisi”, Damiano pohtii.
Kunnon laboratorion nähtyään kunnianhimoinen nuori lääkäri ei ehkä halua palata oloihin, joissa työ on malariatapausten liukuhihnahoitoa nälkäpalkalla. Yhden lääkärin kontolla on niin Beninissä, Burkina Fasossa kuin Kongossakin aivan liikaa potilaita. Beninissä yksi lääkäri hoitaa keskimäärin 17 400 ja Burkina Fasossa 22 500 asukasta. WHO:n suositus kehitysmaille on yksi lääkäri jokaiselle 10 000 asukkaalle. Vertailun vuoksi: Suomessa luku on 322.
”Tilastot eivät edes kerro vaikeimmista oloista. Beninin syrjäseuduilla yksi lääkäri vastaa useista kymmenistä tuhansista potilaista”, Bashi toteaa.
Useimpien asiantuntijoiden mukaan koulutettujen nuorten kaikkoaminen köyhistä maista on vakava ongelma. Ilmiöllä on kuitenkin myös myönteisiä seurauksia.
Viime aikoina on alettu jopa pohtia, olisiko aivovuodossa, brain drainissa, sittenkin potentiaalia brain gainiin, aivovoittoon.
Kolmenkymmenen kuluneen vuoden aikana Afrikan mantereelta on muuttanut muualle 10 miljoonaa ammattitaitoista ihmistä. Nigerialainen matemaatikko Philip Emeagwali on arvioinut, että heidän yhteenlasketut tulonsa ylittävät jo koko Afrikan mantereen bruttokansantuotteen.
Mantereen ulkopuolella asuvien afrikkalaisten rahalähetykset kotiseuduille ovat maanosan suurin yksittäinen ulkomaisten investointien lähde. Rahalähetyspalveluja tarjoavan Western Unionin keltaiset mainoskyltit ovatkin osa satojen afrikkalaiskaupunkien katukuvaa.
Jo vuonna 2001 ulkomailla asuvien kehitysmaalaisten rahalähetykset nousivat 60 miljardiin euroon, mikä vastaa 40 prosenttia maiden saamasta kehitysyhteistyötuesta.
Läheisten rahalähetykset kotimaahan tarkoittavat monille afrikkalaisille turvaverkkoa, jota heidän valtionsa ei pysty takaamaan.
Cotonoun lääkäriopiskelijatkin kertovat, että he tuntevat vastuuta pikemmin lähiomaisistaan kuin valtiostaan. Boryn mukaan korkeasti koulutetuilla nuorilla on vastuu löytää kunnon työpaikka, josta saa hyvää palkkaa.
”Koulutetuilla nuorilla on useimmiten takanaan suuri perhe, joka on panostanut yhden kouluttamiseen, jotta tämä voi auttaa sitten muita.”
Aivovuodon vaikutukset riippuvat suuresti siitä, kuinka pitkään pois muuttaneet ja heidän perheensä säilyttävät yhteytensä kotikonnuille ja palaavatko he joskus. Mainoumata Bory ainakin vakuuttaa, että hän ei unohda Burkina Fasoa.
”Joskus, esimerkiksi kun olen 45-vuotias, palaan sinne, ostan talon ja avaan oman klinikan.”
”Katastrofi, jota ei voi estää”
Aivovuotoa yritetään hillitä monin keinoin. Se on WHO:n asiantuntijan mukaan mahdotonta, jos rikkaat maat samalla houkuttelevat kehitysmaiden toivot pohjoiseen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa seurataan kauhulla, kuinka rikkaat maat valikoivat maahanmuuttajiksi korkeasti koulutettuja köyhempien maiden kansalaisia. Esimerkiksi Kanada ja Uusi-Seelanti rekrytoivat järjestelmällisesti tarvitsemiensa alojen ammattilaisia.
Suomessakin Ulkomaalaisviraston tutkija Arno Tanner on esittänyt, että maahanmuuttajaehdokkaat pisteytettäisiin iän, työkokemuksen ja koulutuksen perusteella. Samaa ehdotti myös viime vuonna julkaistu Sitran Parasta ennen 2015 -raportti. Raportin mallin mukaan pisteitä saisi sitä enemmän, mitä enemmän maahanmuuttajan osaamiselle olisi tarvetta.
”Yhä useammat maat tulevat tekemään näin. Se on katastrofi, mutta sitä ei voi välttää”, sanoo Mohamed-Mahmoud Hacen, Burkina Fason WHO:n johtaja ja pitkän linjan terveyspolitiikan asiantuntija.
Burkinafasolaisia lääkäreitä ei toistaiseksi ole lähtenyt sankoin joukoin, mutta suurin syy on se, että maan lääkärikoulutusta ei arvosteta maailmalla yhtä paljon kuin esimerkiksi Beninin yliopistoja. Maa on myös niin köyhä, että harvalla on varaa lähteä opiskelemaan tai etsimään töitä ulkomailta.
Ulkomaalaisia lääkäreitä houkutellaan erityisesti rikkaiden maiden syrjäseuduille, joille paikalliset tohtorit eivät halua lähteä. YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC:n mukaan jo nyt Kanadan Saskatchewanin lääkäreistä puolet on valmistunut muualla kuin Kanadassa – ja viidesosa Etelä-Afrikassa.
”Tilanne on todella hälyttävä. Ongelma ei ole välttämättä edes se, että monet lähtevät, vaan se, että parhaimmat ja kunnianhimoisimmat nuoret lähtevät”, Hacen sanoo.
Eri Afrikan maissa on kokeiltu monia tapoja aivovuodon saamiseksi kuriin. Lääkärinkoulutusta on pidennetty, ja erilaisia muuttoveroja on ehdotettu.
Kokeilujen perusteella yritykset vaikuttavat pisaroilta valtameressä. 1980- ja 1990- luvuilla kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM yritti houkutella muuttaneita ammattilaisia takaisin Reintegration of Qualified African Nationals -ohjelmalla. Yhteentoista osallistujamaahan palasi ohjelman kautta vain 2000 henkeä.
Viime vuosina kansainväliset järjestöt ja muualle muuttaneet afrikkalaiset ovat perustaneet erilaisia tiedonjakamisverkostoja, joiden kautta esimerkiksi Kanadaan muuttanut sambialaislääkäri voi tukea ja neuvoa vanhan kotimaan opiskelijoita tai lääkäreitä. Osa verkoista toimii netin kautta, ja osaan sisältyy koulutusmatkoja Afrikan mantereelle.
WHO:n Hacen pitää verkostoja mielekkäänä tapana kompensoida aivovuotoa. Hänestä tärkeintä olisi kuitenkin sitouttaa rikkaat maat köyhien maiden kehitykseen.
”Yksi tapa on perustaa esimerkiksi globaali koulutussäätiö. Rikkaat maat voisivat houkutella ammattilaisiamme, mutta niiden pitäisi osallistua myös koulutuksen tukemiseen.”
Hacenin mukaan köyhien maiden tietotaidon houkuttelu teollisuusmaihin voi koitua teollisuusmaidenkin kohtaloksi.
”Teollisuusmaat voivat ehkä rakentaa muurit, jotka pysäyttävät ei-toivottavat ihmiset rajoille. Mutta virukset eivät pysähdy valtioiden rajalle. Ja ne leviävät sitä enemmän mitä vähemmän on lääkäreitä.”
Virtaa vastaan
Burkinalais-ranskalainen lääkäripariskunta näytti epäilijöille, että aavikon laidalle voi perustaa huippuvarustellun sairaalan.
Paul-Stanislas Zoungrana sai vihdoin toivomansa työolot, kun perusti vaimonsa kanssa oman lääkäriaseman.
Kun Burkina Fason pääkaupungin Ouagadougoun keskustasta lähtee kohti pohjoista, ensin tulevat vastaan hökkelikaupungin rauniot. Laitakaupungin jälkeen koittaa yllätys: kymmeniä uusia linnamaisia omakotitaloja. Niiden keskellä komeilee myös upouusi valkoiseksi rapattu terveysasema Clinique les Gênets.
Kun muut valittelevat koulutettujen afrikkalaisten mielihaluja lähteä paremman elannon perään, terveysaseman omistajat, burkinafasolainen Paul-Stanislas Zoungrana ja tämän ranskalaissyntyinen vaimo Veronique Salmon, yrittävät rakentaa maahansa kunnon työpaikkoja lääkäreille.
Kahden lääkärin perhe halusi näyttää, että köyhässäkin maassa voi tarjota hyvälaatuisia terveyspalveluita modernilla lääkäriasemalla.
”Kun valmistuin lääkäriksi, päätin, että haluan tehdä urani kotimaassa. Jos muualla on asiat paremmin, se johtuu siitä, että siellä on ollut yritteliäitä ihmisiä, jotka ovat taistelleet parannusten eteen”, naapurimaa Beninissä ja Ranskassa opiskellut Zoungrana kertoo.
”Burkina Fason kehitys on kiinni täällä olevien ihmisten yritteliäisyydestä.”
Genets’n lääkäriasema työllistää täysipäiväisesti viisi lääkäriä. Kaikki ovat länsiafrikkalaisia, mutta vain vähemmistö burkinafasolaisia. Asemalla on kaksi synnytyssalia ja muun muassa neljä keskoskaappia.
”Ouagadougoun yliopiston lääkärinkoulutus ei laadultaan riitä meidän tarpeisiimme. Kannustamme paikallisia lääkäreitä hankkimaan lisäkoulutusta ja tulemaan sitten tänne töihin”, Zoungrana sanoo.
Lääkäriaseman hinnat ovat niin korkeat, että suurin osa asiakkaista on varakkaita burkinafasolaisia. Asema on myös kansainvälisissä järjestöissä tai lähetystöissä työskentelevien ulkomaalaisten suosiossa.
Zoungranan mukaan terveysasema edesauttaa maan kehitystä, vaikka palvelut suunnataan varakkaalle eliitille.
”Lääkäriasemamme edesauttaa maan kehitystä näyttämällä, että burkinafasolaiset pystyvät perustamaan korkeatasoisen lääkäriaseman omin avuin. Tämän yrityksen perustaminen on tahdon ja yksityisen pankkilainan ansiota, ei kehitysavun.”
Zoungranan mielestä ulkovaltojen ja kansainvälisten järjestöjen pitäisi suunnata kehitysyhteistyövaroja vähemmän köyhien maiden korruptoituneille valtioille ja enemmän dynaamiselle yksityissektorille.
Lääkäri-yrittäjän mukaan Burkina Fason hallitus ei auttanut lääkäriaseman perustamisessa, vaan lähinnä hankaloitti prosessia. Zoungrana uskoo tietävänsä, miksi projektia ei tuettu.
”Yksityiset ihmiset saivat tällaisen aikaan samalla kun hallitus on ottanut miljoonia vastaan vuosien ajan eikä ole pystynyt samaan. Se saa hallituksen näyttämään todella tehottomalta.”
Heli Suominen,
Cotonou, Benin ja Ouagadougou, Burkina Faso
