Timo Hännikäinen: Rottia ja muurahaisia

T:Teksti:

Suurkaupungit ovat synnyttäneet vain nykyaikana mahdollisen ilmiön, road ragen. Kyseessä on raivokohtaus, jonka valtaan tavalliset ihmiset joutuvat liikenneruuhkissa. Mutta samankaltainen ilmiö saattaa syntyä muuallakin.
    Esimerkiksi ostoskeskusraivo on todellinen, mutta yhä tutkimaton ilmiö. Kun toinen asiakas tukkii ostoskärryineen kapean käytävän, allekirjoittaneessa kuohahtaa alkukantainen aggressio. Tietenkin vain pyydän häntä kohteliaasti väistämään. Oikeasti haluaisin ottaa hyllyltä ensimmäisen käteen osuvan kovan esineen ja lyödä tientukkijan pään mäsäksi.
    Raivon synnyttää avuttomuuden tunne: on pakko luovia tungoksessa ja jonottaa, vaikka olisi väsynyt ja kiireinen. Sitä vain lisää se, ettei ketään voi syyttää ruuhkasta. Niinpä raivo voi kohdistua kehen tahansa, joka sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Lähimmäinen muuttuu esteeksi, josta on päästävä eroon.

Samanlaisia tuntemuksia herää luultavasti kaikkialla, missä on tungosta. Ihmisestä sanotaan aina, että olemme sosiaalisia eläimiä. Emme kuitenkaan kestä jatkuvaa kontaktia lajikumppaneiden kanssa, vaan tarvitsemme myös yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Liiallinen sosiaalinen hyörinä rasittaa useimpia, ja eniten kärsivät yliherkät yksilöt, jotka eivät kestä meteliä ja ahtautta.
    Muurahaiset, joiden elämää olen lapsesta saakka tarkkaillut kesäisin, tarjoavat vertailukohdan. Tiheä asumismuoto on muurahaisille välttämätön: keko suojelee lisääntymiskykyisiä naaraita ja turvaa yhteisön säilymisen. Ihmislajin kaikki naaraat ovat lisääntymiskykyisiä, joten metropoli on meille luonnoton elinympäristö. Olemme pienten yhteisöjen, kylien ja pikkukaupunkien eläimiä.
    Suurta kaupunkia on aina verrattu muurahaiskekoon. Lisäksi moderni huippunopea tiedonvälitys muistuttaa yhä enemmän muurahaisten kemiallista kommunikaatiota. Mutta muurahaiskeossa vallitsee järjestys, kun taas kaupunkielämä on jatkuvassa vaarassa suistua kaaokseen. Helsingin sähkönjakelun katkeaminen pariksi vuorokaudeksi kunnon pakkasten aikaan tekisi pahaa jälkeä.

On virhe rinnastaa ihminen muurahaiseen. Sopivampi eläin on vanha seuralaisemme rotta.
    Sekin lisääntyy tehokkaasti, mukautuu erilaisiin oloihin ja syö lähes mitä vain. Senkin historia on ollut yhtä voittokulkua ja levittäytymistä. Rotta hyökkää ahtaudessa hyvin ihmismäisesti lajikumppaninsa kimppuun. Eroa on lähinnä sitkeydessä: rotta sinnittelee vielä, kun me olemme kuolleet sukupuuttoon.

Timo Hännikäinen
timo.hannikainen@helsinki.fi

Kirjoittaja on Kerberos-lehden päätoimittaja, runoilija ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija.