Etsin harjoittelupaikassani tietoa internetistä, kun jokin alkaa tökkiä. Koneeni näytölle ilmestyy teksti, jonka mukaan haluamalleni sivulle pääsy on estetty.
”Et pääse koneellasi internetin sopimattomille sivuille”, työkaverini kertoo ja katsoo minua hieman vinosti.
Olen yrittänyt tarkastaa tasa-arvosanastosta käsitteitä, joita käytän tekemässäni julkaisussa. Lopputulos: sivua ja sanastoa ei löydy, ja työkaverini mielestä olen luultavasti pornosivuilla surffaava, laiskotteleva pervo.
Ainakin kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk.) olisi tyytyväinen. Harjoittelupaikkani käytössä on yksi Karpelan lempilapsista, internetin törkysivuja suodattava esto-ohjelma. Karpelan käynnistämässä Lapset ja media -toimenpideohjelmassa ehdotetaan, että ohjelmat otettaisiin käyttöön kouluissa ja kirjastoissa. Toimenpideohjelmassa mainitaan erityisesti Block, suomalaisen Codewise-yrityksen kehittämä sisällönesto- ohjelma, joka on samantyyppinen kuin harjoittelupaikkani suodatinohjelma.
Block-ohjelmassa ”haitallinen” ja ”vaarallinen” materiaali on koottu valmiiksi estoryhmiksi. Ohjelma ei taistele pelkästään seksiä vastaan, vaan voi sensuroida myös väkivaltaan ja huumeisiin liittyvää materiaalia. Lisäksi ohjelmissa käytetään joskus avainsanoihin perustuvaa suodatusta. Blockohjelma ymmärtää ainoana järjestelmänä myös suomenkieliset sanat.
Mikähän tasa-arvosanastossa oli epäilyttävää? Miten ohjelma voi tietää, mikä on epäasiallista tietoa vaikkapa seksuaalisuudesta, huumeista tai erilaisista uskonnoista? Ja ennen kaikkea: kuka sopimattomista sanoista ja asioista päättää?
Karpelan erityisavustaja Seija Turtiainen kuulostaa puhelimessa raivostuneelta. Hänen mielestään yritän lähestyä ministeriä sopimattomalla ennakkoasenteella.
Haluan kysyä Karpelalta, miten Lapset ja media -ohjelma aiotaan toteuttaa. Kuka tekee listan sanoista, joita sisältävät sivut estetään näkymästä? Kuinka toimitaan kouluissa, entä kirjastoissa? Määritteleekö aineiston sopivuuden kunnanvaltuusto, rehtori, kirjastonjohtaja vai joku muu? Olen myös pyytänyt ministeriä laatimaan listan mahdollisista estettävistä asiasanoista.
Erityisavustajan mukaan minä kyselen absurdeja kysymyksiä, jollaisiin ministeri ei vastaa. Avustaja puolestaan haluaa tietää, minkä ikäinen minä olen.
Eikö se, että kysymyksiin on vaikea vastata, kerro siitä, että ne ovat olennaisia ja tärkeitä?
Erityisavustajan mielestä on asioiden yksinkertaistamista väittää, että kyse olisi yksittäisistä sanoista.
Ohjelmat ovat hänen mukaansa paljon monimutkaisempia. Mutta millä tavalla ne sitten toimivat? Lapset ja media -toimenpideohjelmassahan puhutaan juuri suomenkielisistä asiasanoista.
Jos ministeri ei vastaa kysymyksiin omasta ehdotuksestaan, kuka sitten vastaisi? Ja entä jos asiasta ei voi kysyä muita kuin absurdeja kysymyksiä?
Kun Electronic Frontier Finlandin puheenjohtaja Ville Oksanen kuulee kysymysten herättämästä reaktiosta, häntä huvittaa.
”Olemme yrittäneet alusta lähtien saada vastausta näihin kysymyksiin.”
Oksasen mukaan ohjelmat tehneet yritykset määrittävät, millaiset sivut estetään sopimattomina. Ohjelmien toimintamekanismi taas on yleensä liikesalaisuus.
Mutta eikö se tarkoita sitä, että päätös sensuroinnista jätetään tietokoneohjelmalle, eikä sensuurin perusteita kerrota käyttäjille, kuten kirjastojen asiakkaille?
”Näin juuri on”, myöntää Oksanen.
Hänestä on lisäksi ongelmallista, että arveluttavin materiaali on useimmiten kuvina.
”Kuvatekstittömien kuvien näkymistä on vaikea estää. Ohjelman pitäisi myös erottaa, milloin alastomuus on taiteellista tai muuten asiallista, milloin sopimatonta.”
Valmiiden estomääritysten lisäksi oppilaitos tai kirjasto voi määritellä Block!-ohjelmaan lisärajoituksia. Pohjanmaalaisessa koulussa uskonnollisen rehtorin asentamat asetukset saattavat olla erilaiset kuin espoolaisessa. Entä jääkö kirjastoissa rajoitusten määrittely kirjastonhoitajien vastuulle?
”Täysin järjetön hanke”, huokaa musiikkikirjaston hoitaja Heikki Poroila Vantaan kaupunginkirjastosta.
”Mille tahansa ehdotukselle, joka rajoittaa pääsyä kirjaston informaatioon, pitäisi olla erinomaiset perustelut. Nyt esto-ohjelmien kannattajilta saa vaan tunnepohjaisia argumentteja.”
Poroilan mukaan suuri osa estoohjelmien sensuroimasta materiaalista on laillista, vaikka ehkä jonkun mielestä sopimatonta.
”Ei ole kirjastojen tehtävä määritellä, mikä laillisesta aineistosta on ’sopivaa’, mikä ei.”
Poroila ei usko, että esto-ohjelmat yleistyvät koskaan kirjastoissa.
”Mitkä termit me kieltäisimme? Maailmassa on paljon hirveitä asioita, joita tutkitaan tieteellisesti.” Esto-ohjelmia valmistavan Codewisen markkinointipäällikkö Vesa Iikkanen ymmärtää kritiikin.
”Kirjastot voisivat laittaa estomäärityksensä julkisiksi vaikka päätteen viereen”, Iikkanen ehdottaa. Hän ei kuitenkaan kerro yrityksen ohjelman oletusasetusten sana listaa tai kaavaa.
”Emme perusta listaa yksittäisiin sanoihin, vaan sivulla täytyy olla muutakin negatiivista materiaalia”, hän vakuuttaa.
Lopulta sähköpostiin saapuu ministeri Karpelan vastaus.
”Internetissä on materiaalia, jota ei saa lain mukaan julkaista”, kertoo ministeri.
”Miksi tällaista materiaalia pitäisi olla kaikkien saatavilla?”
Niin, miksi?
Effin Ville Oksasen mukaan esto-ohjelmat eivät voi onnistua laillisen ja laittoman aineiston erottelussa.
”Se on tuomioistuimen tehtävä. Tulkintakysymykset ovat usein vaikeita lakia tuntevillekin.”
Oksasen mukaan laitonta materiaalia varten on jo olemassa kansainvälinen Cybercrime-sopimus. Löydetystä laittomasta materiaalista pitää Oksasen mukaan ilmoittaa poliisille tai esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n vihjepalveluun.
Ministeri Karpelan mukaan täydellisyyden vaatiminen on kuitenkin esto-ohjelmien tapauksessa hyvän vaihtoehdon vihollinen.
”On helppo nostaa kädet pystyyn ja sanoa, ettei mitään kannata tehdä, koska lasten silmiin tulee kuitenkin jotakin kautta ahdistavia viestejä. Lasten suojelemiseksi meidän on otettava käyttöön kaikki mahdolliset keinot”, Karpela linjaa.
On helppo olla samaa mieltä Tanja Karpelan ja hänen avustajansa kanssa. Kaikkihan nyt lapsia haluavat suojella. Pesevätkö esto-ohjelmien vastustajat kätensä netissä olevasta törky materiaalista, joka saattaa vahingoittaa lapsia?
”Kouluissa asiaan vaikutettaisiin paremmin siten, ettei lasten anneta surffata verkossa ilman opettajan läsnä oloa”, Oksanen vastaa. Tietokoneet tulisi asetella luokkiin niin, että opettaja pystyy seuraamaan, millaisilla sivuilla oppilaat liikkuvat. Opettajia pitäisi myös kouluttaa nettikysymyksistä.
Kirjastonhoitaja Heikki Poroilan mielestä kovin helppoja ratkaisuja ei ole.
”Populistisesta lastensuojelunäkökulmasta asiaa katsovat sanovat, että onhan meidän tehtävä jotain. Sitten esiin nostetaan tällainen helpon kuuloinen ratkaisu, joka ei todellisuudessa voi edes toimia tarkoitetulla tavalla”, hän harmittelee.
”Kukaan ei uskalla vastustaa, kun puhutaan lapsien suojelusta. Mutta lasten suojelu on vastuullisten aikuisten, ei tietokoneohjelmien, tehtävä.”
Veera Luoma-aho
kuvat Kati Kinnunen
Porno kelpaa, homot eivät
Ylioppilaslehti testasi, minkälaisille internet-sivuille ministeri Tanja Karpelan suosima Block-ohjelma estää käyttäjää pääsemästä. Asialliset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista kertovat sivut joutuivat herkästi sensuuriin, mutta pornosivuille pääseminen vaati vain vähän kekseliäisyyttä.
Blockin kotikäyttöön tarkoitettua versiota testattiin tehdasasetuksilla. Niissä se oli määrätty estämään seuraavia aiheita sisältävien sivujen näyttäminen: aikuisviihde, alastomuus, seksuaaliset teemat, okkultismi, kultit, lahkot, rajatieto, viha, rasismi, väkivalta, huumeet, uhkapelit, piratismi. Testin perusteella näistä teemoista asiallista tietoa välittävät sivustotkin ovat Blockin pannassa.
Nämä ohjelma sensuroi:
. www.transtukipiste.fi Transseksuaalisuudesta kertova sivusto, jota ylläpitää SETA.
. www.trasek.net Terveydenhuoltoasioihin sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta keskittyvän Trasek ry:n sivusto.
. www.ylioppilaslehti.fi/2005/050324/porno.html Ylioppilaslehden 6/2005 artikkeli Helsingin yliopiston luennosta, joka käsitteli pornon ongelmia naisten kannalta.
. www.artsversus.com/pablopicasso/ Pablo Picasson alastonmaalauksia ja -veistoksia esittelevä sivusto.
. www.veikkaus.fi Suomen valtion ohjauksessa oleva rahapelimonopoli.
. www.hppry.org Humaania päihdepolitiikkaa ry:n sivusto, jolla vaaditaan muutoksia suomalaiseen päihdepolitiikkaan.
. www.suomensisu.fi Oikeistolainen, voimakkaan kansallismielinen kansalaisjärjestö.
. www.marikafingerroos.fi Salarakas Marika Fingerroosin seksivinkkipalsta.
Näitä ohjelma ei sensuroi:
. hamppu.net Sisältää mm. ohjeet kannabissätkän käärimiseksi.
. www.drchronic.com Englantilainen sivusto, jolta voi tilata postitse hampunsiemeniä.
. www.dosug.nu Venäjänkielinen pornosivusto aukeni ilman ongelmia. Löytyi hakusanalla ”sex” venäjänkielisestä Googlesta.
Esa Mäkinen
