Kahdeksankymmentäluvun menestyskoomikoille on käynyt huonosti: Woody Allen unohti uudistua, Eddie Murphy ja Steve Martin vetäytyivät hauskuuttamaan hiekkakakkuikäisiä. Dan Aykroyd hukkui suoraan videolla julkaistavaan kuraan. Uusi naurattajasukupolvi rynni heidän ohitseen jo 1990-luvun lopulla. Ja uusien tähtikoomikkojen mukana muuttuivat komedioiden teemat.
Vielä 1980-luvulla hupia revittiin usein rooliristiriidoista. John Landisin (Vaihtokaupat, Prinssille morsian) yhteiskuntarakenteita raottavissa komediaklassikoissa muuntauduttiin pummista bisnesmieheksi tai prinssistä purilaisenpaistajaksi.
Viime vuosina taas vessahuumori on ollut kovassa nosteessa. Uudet kärkikoomikot voidaan jakaa kolmeen ryhmään: maanikkoihin, neurootikkoihin ja pelimiehiin.
Maanikot. Jim Carrey ponkaisi 1990-luvun puolivälissä tähdeksi alta aikayksikön. Vei kuitenkin vuosia ennen kuin pakonomaisesti ilvehtivä kanadalainen kuminaama sai tehdä elokuvissa muutakin kuin hassuja ilmeitä.
Man on the Moonin ja Tahrattoman mielen jälkeen Carreylla on uskottavuutta myös vakavamman komedian puolella. Bruce – Taivaanlahjan perusteella Carrey ei kuitenkaan ole päässyt eroon sooloilunsa ympärille rakennetuista egomaratoneista.
Maanikkojen koulukunnan leppoisampaa laitaa edustaa Jack Black (High Fidelity, School of Rock). Rooleissaan keräilijäfriikin prototyyppi on onnistunut välttelemään aikuistumista keski-iän kynnykselle – ja on tästä häpeilemättömän ylpeä.
Neurootikot. Reality Bites -sukupolvikuvauksen ohjaajasta tämän hetken ykköskoomikoksi kivunnut Ben Stiller on ikonisoinut ujouden. Stillerin kroonisen epävarma nörttihahmo löi läpi härskin komedian mestariteoksessa Sekaisin Marista. Neurootikko saa naisen -tarinan monistamisen ohessa Stiller on parhaansa mukaan potkinut machoja munille. Zoolanderissa maalina olivat muotimaailman metroseksuaalit, Dodgeballissa kuntoilufasistit.
Siinä missä Adam Sandlerin (Vesipoika, Big Daddy) mammanpojan maneerit lähinnä vaivaannuttavat, Stiller saa avuttomuuden näyttämään viihdyttävältä.
Lemmentohtorin neuvoilla taviksillakin käy flaksi.
Pelimiehet. Komedia on viitoittanut Will Smithin tietä miespuoliseksi J-Loksi ja Eddie Murphyn uusintapainokseksi. Smith hallitsee konekivääripuheen sulavan version Cris Rockin (Bad Company) vastatessa rääväsuisemmasta osastosta.
Tuore romanttinen komedia Hitch – Lemmentohtori on rakennettu yksinomaan Smithin lipevän pelimiesimagon ympärille. Elokuvassa Smithin näyttelemä deittikonsultti jakaa pokausvinkkejä rikkaille aikamiespojille. Näitä ei toki koskaan oikeasti halvenneta – päinvastoin. Juuri tässä on nykykomedian yleinen menestysresepti: antaa mammanpoikien viedä ja machojen vikistä.
Matti Rämö
Hitch – Lemmentohtori elokuvateattereissa 11.3.
