11. helmikuuta 2005
Teksti:

Tyylillä veteen

Sanomalehden ilmoitus aikuisten uimahyppykursseista sai 35-vuotiaan Pasi Takalan vaimoineen ilmoittautumaan mukaan. Lapsuuden traumaattiset muistot veteen suoritetusta mahalaskustakaan eivät hillinneet tuotepäällikkönä työskentelevän Takalan intoa, sillä hän nauttii pelon ja jännityksen tunteesta.
    ”Kun vitosesta hyppääminen ei enää yhtään pelota, se melkein harmittaa”, mies kuvaa.
    Uimahypyssä Takala pitää aikuisten ongelmana turhan vahvaa itsesuojeluvaistoa. Parin vuoden välein uusia lajeja kokeileva mies ei pidä uuden urheiluharrastuksen aloittamista aikuisena kuitenkaan sen vaikeampana kuin lapsena. Hänen mielestään tällainen luulo on vain tekosyy jatkaa sohvalla löhöilyä.
    ”Voihan se tuntua hölmöltä harjoitella aluksi jalat edellä hyppyä, mutta ryhmässä voi tehdä yllättävän hölmöjä asioita nolostumatta.”
    Varusteiksi lajiin tarvitaan vain uimahousut. Kahdeksan kerran alkeis- tai jatkokurssi maksaa Mäkelänrinteen uimahallissa 72 euroa.

Uimahypyssä voi kehittyä loputtomiin, ja aina on vaikeampia hyppyjä. Takalan seuraavana tavoitteena on oppia puolitoistakertainen voltti ja lopulta saada volttiin mukaan kierteitä.
    Uimahyppääjä voi mitata edistymistään uimahyppykilpailujen harrastesarjoissa tai merkkikilpailuissa, joita Takala vertaa uimamerkkien suorittamiseen. Niissä harrastajat esittävät hyppyjä tuomaristolle, joka myöntää merkkejä. Takalalla on sekä rautamerkki että pronssimerkki.
    Onnistumisen tunne on hieno, mutta myös vähemmän tyylikkäät alastulot voivat herättää ikimuistoisia tunteita.
    ”Kun ilmassa huomaa hypyn epäonnistuvan, se tuntuu kuin ajaisi liukkaalla tiellä autolla ojaan. Tulee hetkellinen tyhjyys, ja aika pysähtyy ennen suurta kipua. Tajuaa vain, että voihan moska, nyt mennään!”
    Aikuisten uimahyppykouluja voi kysellä uimahyppyseuroista ja Mäkelänrinteen uimahallista.

Rastille mustikkamättään kautta

Opettaja Pirjo Hietaoja, 39, lähti mukaan suunnistukseen lastensa harrastuksen innoittamana. Laji ei ollut aivan outo, sillä Hietaoja kävi nuorena partiossa ja retkillä. Kartan ja kompassin käyttöä täytyi vain hiukan kerrata.
    Suunnistus yhdistää koko Hietaojan perhettä. Kun lapset ja mies osallistuvat kisoihin, vähemmällä kilpailuvietillä varustettu äiti-Hietaoja kiertää kisojen yhteydessä olevat kuntorastit.
    ”Onhan se paljon aktiivisempaa kuin esimerkiksi juniorijääkiekkoilijoiden vanhempien osa seistä kaukalon laidalla.”
    Hietaoja muistelee osallistuneensa ensimmäisille iltarasteilleen Luukissa. Reitin vaikeuden, pituuden ja oman etenemistahdin voi määrätä itse.
    ”Valitsin helpon kolmen kilometrin radan ja lähdin kävelemään sitä rauhallisesti läpi.”

Suunnistuksen voi aloittaa menemällä iltarastien järjestyspaikalle. Siellä saa opastusta kompassin ja kartan käytössä, ja etukäteen sopimalla voi saada myös kokeneemman suunnistajan mukaansa rasteille.
    ”Aloittaessani luulin olevani parempi suunnistaja kuin olinkaan. Muutaman kerran olen eksynyt niin, että melkein itku on tullut, mutta onneksi maastossa yleensä liikkuu muitakin ihmisiä, joilta voi kysyä missä ollaan.”
    Kilpailusarjoja on alle kouluikäisistä yli kahdeksankymppisiin ja niissä eri luokkia. Aloittelija tarvitsee vain lenkkarit ja verkkarit. Oma kompassi on hyvä ostos, mutta joillain iltarasteilla niitäkin saa lainaksi.
    Kilpailuissa pärjääminen vaatii hyvää kuntoa ja kartanlukutaitoa. Hietaoja kertoo vanhojen miesten ohittavan hänet, koska he osaavat lukea karttaa niin hyvin. Hietaoja pysähtyy mieluiten kartanluvun ajaksi.
    Hietaoja nauttii suunnistaessaan luonnossa liikkumisesta. Rastin löytäminen tuo aina onnistumisen tunteen, mutta joskus illan saldona saattaa olla myös korillinen sieniä tai hyvä marjapaikkalöytö.

Uudenmaan alueella järjestetään iltarasteja huhtikuun alusta lokakuun loppuun melkein joka ilta. Tiedot rasteista löytyvät lehdistä tai järjestävien seurojen verkkosivuilta.

Ei jumppapukupakkoa

Sörnäisten Vilhonvuorenkadulla lauma pikkutyttöjä pelmahtaa tanssisalista vaaleanpunaisissa jumppapuvuissaan. Seuraavana saliin tulevassa ryhmässä vaaleanpunainen ei ole yhtä suosittu. Syksyllä alkaneessa aikuisbaletin alkeisryhmässä jalan nostot ja salin läpi vievät liikesarjat onnistuvat yhtä hyvin mustissa jazz-housuissa ja virttyneessä T-paidassa.
    Järjestösihteeri ja sosiologian opiskelija Sara Lamminmäki, 27, aloitti aikuisbaletin, koska halusi jonkun flamenco-tanssiaan tukevan harrastuksen. Lamminmäki ei ollut koskaan kokeillut balettia ja epäili sen olevan aikuiselle hankalaa ja monimutkaista oppia. Ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi.
    ”Eihän meistä mitään prima ballerinoja tule, mutta täällä tavoitellaan oman ruumiin äärirajoja. Lihakset ovat kasvaneet huomattavasti.”

Lapsena Lamminmäkeä eivät harrastukset kiinnostaneet. Hän tajusi vasta myöhemmin, mihin kaikkeen liikkumaan tarkoitettu kroppa pystyy. Naista ei silti harmita, ettei balettia tullut aloitettua jo lapsena, sillä koskaan ei kuulemma ole liian myöhäistä. Näyttöpäätetyötä tekevä Lamminmäki toivoo baletin avulla säilyttävänsä hyvän ryhdin ja notkeuden.
    Aluksi varusteiksi riittävät joustavat liikuntavaatteet ja sukat, myöhemmin voi hankkia harjoitustossut balettikaupasta. Vaatteiden on hyvä olla ihonmyötäisiä, jotta liikkeet näkyisivät. Neljän viikon jakso balettia kerran viikossa maksaa Helsingin Tanssiopistossa 37 euroa.
    Lamminmäki käy balettitunneilla kaksi kertaa viikossa. Kotona parven portaat saavat toimia tankona, jossa liikkeitä voi harjoitella. Venyttelemäänkin mahtuu juuri ja juuri yksiön lattialla. Isot loikat on jätettävä tanssisaliin.
    ”Vaikka joskus tuntee itsensä kömpelöksi ja noloksi, voi ryhmässä keskittyä vain omaan liikkeeseensä eikä tarvitse pelätä muiden mulkoilua. Parasta baletissa on häviävien hetkien kauneus, joissa hiki ja ruumiin venyminen unohtuvat, liike onnistuu ja on yhtä musiikin kanssa”, kuvailee Lamminmäki.

Aikuisbalettia voi harrastaa useissa Helsingin tanssikouluista. Yliopistoliikunta järjestää aikuisbalettikurssin 18.-20.3.

60 metrin juoksu, naiset 50 vuotta

Pikkutyttönä mieleen jäänyt urheilukentän mukava tunnelma innosti Maarit Variksen lähtemään viime kesänä mukaan Helsingin Kisaveikkojen järjestämään aikuisten yleisurheilukouluun Eläintarhan kentälle. 49-vuotias Varis oli sitä ennen nähnyt televisiossa ohjelman veteraaniyleisurheilijoista.
    ”Silloin päätin, että joskus vielä juoksen ainakin sen 60 metriä lapsuuden muistolle”, hän kertoo.
    Yleisurheilun aloittaminen aikuisena oli Variksen mielestä vaativaa. Hän halusi eh- dottomasti käydä kurssin, sillä muuten saattaisi harjoitella väärin ja saada vammoja.
    ”Lapsena liikkeet omaksui itsestään, aikuisten harjoituksissa annetaan enemmän ohjeita. Suoritus tapahtuu nyt enemmän pään kautta.”

Yleisurheilukoulun päätyttyä Varis jäi kaipaamaan yhteistä harjoittelua. Osaltaan hänen aloitteestaan perustettiin sittemmin myös talviajan harjoitusryhmä senioreille. Nyt Variksen viikko-ohjelmaan kuuluvat tiistain juoksuharjoitukset, keskiviikon kuntopiiri ja perjantain lajiharjoitukset. Talvisin hän lisäksi hiihtää ja laskettelee aikuisten masters-ryhmässä. Kesälajeihin kuuluvat rullaluistelu ja retkimelonta.
    Senioriurheilijoille järjestetään omia kisoja, joissa sarjat ovat 35 vuodesta ylöspäin. Harjoituksiin voivat mennä nuoremmatkin. Varis osallistui juuri ensimmäisiin kilpailuihinsa oman seuran järjestämissä kansallisissa Vaahtera-kisoissa.
    ”Osallistuin 60 ja 400 metrin juoksuun, kuulantyöntöön, korkeushyppyyn ja kolmiloikkaan. Vaikka tulokseni eivät olleet päätä huimaavia, sain itseäni varten pohjatulokset. Niitä voin sitten yrittää hilata ylöspäin.”
    Varusteiksi lajiin riittävät hyvät lenkkitossut ja liikuntavaatteet. Kilpailuissa käytetään piikkareita.

Aikuisten kuuden illan yleisurheilukoulu alkaa 9.5. ja maksaa 20-30 euroa. Lisätietoja www.helsinginkisaveikot.fi

Elina Tuomola
kuvat Tiina Somerpuro