11. helmikuuta 2005
Teksti:

Tammikuun lopulla tuli ilmi, että Helsingin vanhimpiin ja kauneimpiin kuuluvan elokuvateatteri Capitolin eli Forum 1:n paikalle suunnitellaan vaatekauppaa. Salin omistavien säätiöiden mukaan keskustassa sijaitsevalle tilalle saataisiin näin parempi tuotto.
    Se, että tila on suojeltu, ei visionäärejä huoleta. Toimintaa ei Suomessa voi suojella. Jos tilan kiinteät osat jätetään ennalleen, museovirastolla ei ole uusintakäyttöön nokan koputtamista. Vanhalta valkokankaalta voidaan näyttää vaikka farkkumainoksia.
    Mitäs sielusta, jäähän ruumis vielä jäljelle.

Ajatus naurattaisi, ellei uhka olisi totta. Kun Helsingin vanhoihin apteekkeihin kuulunut Kotka muutti muutama vuosi sitten City-käytävään, apteekin yli sata vuotta vanha sisustus tuhottiin. Nyt paikalla sijaitsee koruliike. Siitä on historian siipien havina kaukana.
    Pääpostin vanha hieno pankkisali ehti palvella yli 60 vuotta, ennen kuin konttoritoiminta lakkautettiin liian suuresta ja kalliista tilasta. Nyt hieno sali on alennettu omituiseksi läpikulkutilaksi. Postipalvelut löytyvät kellarista.
    Arvorakennusten ja tilojen uusintakäytöstä on toki myös hyviä esimerkkejä, kuten Kookostehdas, Tennispalatsi tai VR:n makasiinit. Niitä yhdistää se, ettei tilojen käyttöä ole suunniteltu voiton maksimointi korkeimpana päämääränä, vaan tavoitteena on ollut antaa uhatuille kiinteistöille uusi mahdollisuus.
    Tässä on iso ero Capitolin kapitalistien suunnitelmiin. Elokuvateatteritoiminta tuottaa voittoa, mutta vaatekaupan puuhaajat haluavat vielä enemmän voittoa.
    Ranskassa säädettiin jo 1980-luvulla laki, jolla arvokkaita sisätiloja ja sisutuksia voidaan suojella aivan kuten varsinaisia rakennuksiakin. Miksei tällaista lakia saada Suomeen?

Lain puuttuessa vuokratulojen maksimointi voi jatkua rauhassa. Yliopiston päärakennukselle ja valtioneuvostolle saataisiin varmaan huokeammat tilat vaikka Itä-Pasilasta. Tyhjilleen jääneet empirepalatsit voisi vuokrata Anttilalle tai Tarjoustalolle.
    Temppeliaukion kirkon Sedu Koskinen vuokraisi varmasti ilomielin diskoteekiksi. Nimikin olisi jo valmiina: Töölö in The Rocks.

Juha Merimaa