25. helmikuuta 2005
Teksti:

Harvoin kuulee kansalaisjärjestöjen kiittelevän valtiovaltaa yhtä paljon kuin Amnestyn järjestämässä Control Arms – kampanjan tilaisuudessa Helsingissä 5. helmikuuta.
    ”On ihan totta, että yhteistyö ulkoministeriön kanssa on ollut hyvää. He kuuntelevat meitä”, vahvisti pääsihteeri Anne Palm Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU:sta.
    Muun muassa Suomen Amnestyn ja KATU: n kiitokset kumpuavat siitä, että Suomen ulkoministeriö on ottanut aktiivisen roolin kansainvälisen ATT-asevientisopimuksen (Arms Trade Treaty) kehittämisessä. ATT:sta toivotaan oikeudellisesti sitovaa ja ihmisoikeussopimuksiin perustuvaa kansainvälistä sopimusta, jolla saataisiin rikollisuuden ja konfliktien polttoaineena toimiva laiton pienasekauppa kuriin.

Maailman johtavien kansalaisjärjestöjen Control Arms -kampanja on ajanut ATT:ta vuodesta 2003 lähtien. Järjestöille muutamien aktiivisten valtioiden mukanaolo on oleellisen tärkeää, koska sopimuksen allekirjoittajiksi yritetään saada juuri valtiot.
    Suomessa ATT:n nosti valtiovallan päiväjärjestykseen ulkoministeri Erkki Tuomioja.
    ”Hän antoi vuonna 2003 selkeän signaalin, että tämä on tärkeää. Nyt asia otetaan esiin erilaisissa keskusteluissa muiden maiden virkamiesten kanssa aina, kun sopiva tilaisuus löytyy”, kertoi ulkoministeriön asevientiyksikön päällikkö Laura Kansikas.
    Niin Amnesty kuin ulkoministeriö tähtäävät siihen, että vuonna 2006 sovittaisiin periaatteista, joilla sopimusta voi alkaa luonnostella.
    ”Kansainvälisessä politiikassa aloitteiden vieminen formaaliin käsittelyyn liian aikaisin tappaa ne helposti. Se kannattaa tehdä vasta, kun ajatukselle on sopiva kannatus”, Kansikas selittää tavoitteen maltillisuutta.
    Kansikkaan mukaan ATT ei juuri vaikuttaisi Suomen asevientiin, sillä Suomi noudattaa jo EU:n käytännesääntöjä asekaupasta. Niiden mukaan aseita ei saa viedä maihin, jotka käyvät sotaa tai joiden epäillään voivan käyttää aseita ihmisoikeusloukkauksiin.

Suomen Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mukaan ATT:sta yritetään kuitenkin muokata tiukempi sopimus kuin EU:n säännöistä, jotka eivät esimerkiksi koske urheilu- tai metsästysaseita.
    ”EU:n käytännesäännöissä on porsaanreikiä, jotka täytyy tukkia”, Johansson sanoo.
    Suomi on esimerkiksi päättänyt, että EU:n sääntöjä ei tarvitse soveltaa asekauppaan EU-maihin tai OECD-maihin. Jos suomalainen yritys haluaa viedä aseita ”terrorisminvastaista sotaa” käyvään Yhdysvaltoihin, EU:n käytännesäännöt voi ohittaa. Suomi myönsikin viime vuonna kolmelle yritykselle asevientiluvan Yhdysvaltoihin. Aseet olivat tosin käytöstä poistettuja keräilyaseita sekä urheilu- ja metsästysaseiden osia.
    ”Sääntöjen pitäisi koskea kaikkia, myös kumppanimaita”, Johansson sanoo.

Tällä hetkellä ATT:n synnyttämisessä vasta etsitään hallituksia, jotka haluaisivat tukea sopimusta. Siksi on vaikea arvioida mahdollisen lopullisen sopimuksen merkitystä. Johansson on toiveikas.
    ”Jos viidessä vuodessa saadaan aikaan prosessi, että YK:ssä todella tehdään tällaista sopimusta, asia on yhtä merkittävä kuin kansainvälisen miinasopimuksen solmiminen”, hän vertaa.
    ”Jos pienasekaupasta saadaan aikaan kansainvälinen tiukka sopimus, se näkyy väistämättä sekä murhatilastoissa, että ihmisoikeusloukkaustilastoissa.”

Heli Suominen

www.controlarms.fi