Ranskalainen École Normale Supérieure on tuttu monien ranskalaisten suurmieselämäkertojen lukijoille. Pariisilaista eliittiyliopistoa ovat käyneet niin Michel Foucault, Pierre Bourdieu, Simone Weil kuin Jean-Paul Sartrekin.
Viime vuosina Ranskan yliopistojärjestelmän ylpeys on ryhtynyt ottamaan sisään myös ulkomaalaisopiskelijoita. Yksi heistä on Helsingin yliopistosta tullut Tuomas Parsio, 24, josta tuli viime kesänä ensimmäinen pääsykokeen kautta ENS:ään päässyt suomalainen. Väitöskirjaa tekeviä suomalaisia koulussa on ollut jo aikaisemmin.
Parsio kertoo yllättyneensä, että ENS on avautunut ulkomaalaisillekin.
”ENS perustettiin suurta kansallista projektia varten. Piti saada kykyjä kaikkialta tasavallasta ja levittää ne valmistuneina kaikkialle tasavaltaan”, hän kertoo koulun historiasta.
Ranskalaiset tulevat kouluun noin 19-vuotiaina, joten Parsio on selvästi kurssikavereitaan vanhempi. Hän viettääkin vapaaaikansa paljolti toisten ulkomaalaisopiskelijoiden seurassa.
ENS:ssä ei ole tenttejä, arvosanoja eikä loppututkintoa. Töistä saa suullista palautetta ja niistä voi keskustella opettajien kanssa. Opiskelijoiden oletetaan kuitenkin kirjoittautuvan myös toiseen yliopistoon. Parsio on päässyt tenttien makuun filosofian opiskelijoiden suosimassa Paris 1 -yliopistossa.
Parsio keskittyy kolmevuotisissa opinnoissaan filosofiaan ja muinaiskreikkaan. Helsingin yliopistossa hän opiskeli ensin valtiooppia, mutta innostui sitten filosofiasta.
Ranskassa ENS:n pääsykokeeseen päntätään kokopäivätoimisesti valmistavissa kouluissa, ja pelkkä kokeessa käynti saatetaan mainita ansioluettelossa. Viime vuonna kouluun pyrki 4 000 nuorta ranskalaista, joista sata sai himoitun opiskelupaikan.
Parsio pääsi kouluun kuitenkin ulkomaalaiskiintiöstä. 34 hakijaa kutsuttiin papereiden pohjalta ulkomaalaisten pääsykokeeseen, ja kymmenen valittiin kouluun. Viikon kestäneessä pääsykokeessa hakijoiden piti muun muassa pitää annetusta aiheesta 20 minuutin suullinen esitys tunnin valmistelun jälkeen.
”Tuomaristo keskeyttää esityksen jatkuvasti kysymyksillä ja yrittää saada puhuja hukkaamaan lankansa”, Parsio kertoo.
Ranskassa arvostetaan keskustelutaitoa sivistyksen merkkinä enemmän kuin Suomessa. ENS:n seminaareissa keskustellaan paljon, välillä myös kiistelevään sävyyn.
”Opiskelijat keskeyttävät opettajia helpommin kuin Suomessa.”
Toisessa pääsykokeen osassa osallistujille annettiin aineisto, josta piti kirjoittaa synteesi.
Ranskalaisille sisäänpääsijöille kerrotaan, kuinka monentena he pääsivät sisään, ulkomaalaiset eivät saaneet tietää edes pistemääräänsä.
Yksi houkutin ENS:ään pyrkimiselle on opiskelijoille maksettava palkka, joka on selvästi paikallista opintotukea korkeampi. Lisäksi opiskelijat voivat asua ja aterioida koululla edullisesti. Ruoka on Parsion mukaan todella hyvää.
”Siellä on myös viiniä tarjolla jos jättää jälkiruuan väliin tai maksaa 70 senttiä.”
Eri alojen opiskelijoita pannaan mielellään asumaan lähelle toisiaan. Se on osa monitieteisyyden korostamista. ENS:ssä järjestetään myös matematiikkaa humanisteille -tyyppisiä kursseja.
Loisto-olojen vastineeksi ranskalaiset allekirjoittavat sopimuksen, jolla he sitoutuvat työskentelemään kuusi vuotta Ranskan valtiolle. Monista tulee opettajia tai tutkijoita. Osa jatkaa toiseen eliittikouluun, hallinnolliseen korkeakouluun ENA:an, josta valmistuu virkamieheksi.
Ulkomaalaisilta ei odoteta Ranskan valtioon sitoutumista. Tuomas Parsiota kiinnostavat tulevaisuudessa opettaminen, tutkiminen ja kääntäminen.
Kyösti Niemelä
