Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n eläkkeelle jäävää toimitusjohtajaa Eero Kurria voi kutsua nykymallisen opintotuen isäksi. Hän alkoi pohtia opintotukiasioita jo 1960-luvun lopussa Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalisihteerinä. Vuonna 1969 hänestä tuli valtion opintotukikeskuksen ensimmäinen johtaja, ja myöhemmin hän siirtyi YTHS:n johtoon. Kurri on ollut kaksi kertaa selvitysmiehenä, kun opintotukea on kehitetty. Kysyimme hänen viimeisenä työpäivänään, miltä opintotuki näyttää vuosikymmenien kokemuksella.
Onko opintotuen taso kohdallaan?
– Viime syksyn selvityksessä vertasin opiskelijan toimeentuloa työmarkkinatuella, toimeentulotuella tai minimipalkkatasolla eläviin. Opiskelijalle, joka saa täysimääräistä opintorahaa ja asumis lisää sekä lisäksi nostaa lainaa tai tekee töitä tulorajojen salliman määrän, jäi käyttöön selvästi eniten. Näin katsoen tuki on useimmiten riittävä. Opintotukijärjestelmä ei suinkaan ole ongelmaton. Korkeakouluopiskelijoiden kannalta suurin epäkohta on asumislisän riittämättömyys korkeiden vuokrien alueilla.
Moni opiskelija ei uskalla nostaa lainaa, koska opintojen jälkeinen työllistyminen näyttää epävarmalta. Onko se järkevää?
– Ellei valmistunut opiskelija löydä koulutustaan vastaavaa työtä, vika on koulutuspolitiikassa. Opintotukijärjestelmän täytyy lähteä oletuksesta, että opintojen jälkeen saa työtä. Opintolainaan on tulossa selkeä parannus, kun osasta lainaa tehdään ensi syksystä verovähennyskelpoista.
Moni kansantaloustieteilijä pitää opiskelijoiden työntekoa huonona ratkaisuna, koska se pidentää valmistumisaikoja. Miksi et yhdy näkemykseen?
– Kaupan kassalla ahertaminen ei ole ilmiön koko kuva. Moni tekee oman alansa töitä jo opiskeluaikanaan. Itse en näe opiskeluaikaista työssäkäyntiä ongelmana, jos opiskelumotivaatio on kunnossa eikä työ muutu lukukausien aikana kokopäivätoimiseksi.
Miltä opintotuen tulevaisuus näyttää?
– Nykyjärjestelmän perusrakenne on kunnossa. Lainan rooli on taas kasvamaan päin, mutta tämä ei ole ongelma, sillä euroalueen korot eivät karkaa käsistä lama-ajan tapaan. Järjestelmän suurin riski on opiskelijoiden asioiden jääminen muiden menojen jalkoihin. Jos valtion menopolitiikka kiristyy kovasti, opiskelijoiden asema voi heikentyä. Esimerkiksi uusimman tuporatkaisun tueksi annetut 1,7 miljardin euron verohelpotukset eivät hyödytä opintotuella eläviä opiskelijoita juuri lainkaan.
Juha Merimaa
Kuva Ilkka Karhu
