10. joulukuuta 2004
Teksti:

Vuoden 1999 eduskuntavaalipäivänä punavihertävillä nuorilla oli vaikeaa.
    Ultra Bra -yhtyeen sanoittaja Anni Sinnemäki oli ehdolla vihreiden listalla ja vaikutti aika fiksulta. Nuori nainen puolusti kaikenlaisia hyviä asioita, kuten sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, ja vastusti kaikenlaista pahaa, kuten ydinvoimaa. Moni kuitenkin mietti, voiko julkkisehdokasta äänestää.
    Nyt kukaan ei ajattele Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi noussutta Sinnemäkeä julkkiksena. Hän on saavuttanut terävillä kannanotoillaan aseman uskottavana poliitikkona.
    ”Sukupolvensa tulkki Ultra Bra -sanoittajana. Tulevaisuuden mahdollisuuksia politiikassa, kenties vihreiden puheenjohtajana”, arvioi eräs vastaaja.

Sinnemäki itse
kokee olevansa merkittävä samoin kuin muutkin kansanedustajat: vallankäyttö on kokopäivätyötä. Viimeksi hän koetti vaikuttaa kehityspolitiikkaan ja tiedusteli suullisella kysymyksellä hallitukselta, millä keinoin se aikoo nostaa kehitysyhteistyömäärärahat lupaamaansa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
    Sinnemäki tietää vaikutusvaltansa liittyvän sanoittajamenneisyyteen. Ultra Bran vesilammikkojen kiertämiset ja savannin nukahtamiset loivat osan 1990-luvun nuorten sukupolvimuistoista.
    ”Jos olisin ollut todella hyvä yhteiskunnallisten ja poliittisten laulujen sanoittaja en olisi ehkä lähtenyt politiikkaan. Yhteiskuntaan vaikuttaminen ei onnistunut sitä kautta. Ajatus omista poliittisista teksteistä tuntui retoriikalta ilman sisältöä”, Sinnemäki sanoo.
    Sukupolvensa ääneksi kutsuttu kansanedustaja kokee olevansa huono sukupolvensa edustaja, sillä hän on poliittinen toisin kuin suurin osa samanikäisistä. Sinnemäen sukupolvella on kuitenkin yksi vahva yhteinen kokemus: 1990-luvun alun lama.
    ”Se teki odotuksista paljon vähäisempiä ja aiheutti nöyryyttä työmarkkinoille. Sellaista, että täytyy olla kiitollinen jostain lyhyestäkin työsuhteesta.”

1970-luvun alussa syntynyt Sinnemäen sukupolvi kasvoi ajatukseen tasa-arvosta ja korkeasta koulutuksesta. Lasikaton kohtaaminen tai lasten hoitovastuun jääminen usein naisille ovat olleet monelle kolmekymppiselle naiselle yllätyksiä.
    ”Suomessa pystyy elämään ihan hyvin johonkin vajaaseen kolmeenkymmeneen ajatellen että tasa-arvo on kunnossa. Sitten ymmärtää, että feminismiä tarvitaan”, kansanedustaja sanoo.

Sinnemäen halua
ja mahdollisuuksia vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi on arvuuteltu jo tovi. Puoluekokous on ensi keväänä, voisiko jo silloin tapahtua?
    ”Politiikka on sellainen ala, että kannattaa olla kunnianhimoinen. Jos on päämääriä, niin yleensä niitä pääsee ajamaan tehokkaammin puheenjohtajan kuin aktiivijäsenen paikalta. Voisin joskus olla halukas pyrkimään puheenjohtajaksi”, Sinnemäki muotoilee korostuneen hitaasti ja harkiten.
    ”Osmo Soininvaara on tehnyt työnsä erinomaisesti. Jos hän on ehdolla, minun pitäisi ajatella asioita monella tavalla uudelleen. Vielä en ole tehnyt minkäänlaisia päätöksiä”, hän sanoo.

Elina Kervinen
kuva Veikko Somerpuro