Ylioppilas H. Arppu

T:Teksti:

Pitäisikö minun tuntea huonoa omatuntoa siitä, etteivät sitsit, excut ja bileet kiinnosta pätkääkään? Onko ”työnantajatkin arvostavat aktiivista osallistumista opiskelijatoimintaan” vain epätoivoinen perusteluyritys opinnoissa epäonnistumiselle?

    Väkisinkö mukaan?

Et ole yksin. H. Arpun absinttikerhossa on monta jäsentä, joiden mielestä opiskelijariennot ovat suunnilleen yhtä kiinnostavia kuin keskustapuolueen erotiikkailtamat. Anna muiden hoitaa haalareille oksentaminen ja muu vastaava ja tutki hyvällä omatunnolla elämää, joka leviää opiskelijamaailman ulkopuolella, tai vaikka oman pääsi sisällä. Tulevaisuuden työnantajiasi ei voisi vähempää kiinnostaa suhteesi opiskelijatoimintaan.

Miksi vanhemmat opiskelijat ovat kiinnostuneita fukseista?

    Fuksi vm. ’85

Kun entiset lukiolaiset ovat päässeet sisään akateemisiin piireihin, heihin pitää alkaa suhtautua tasavertaisina. Vaikka piiperoiden ja paaperoiden hämmentyneille toilailuille hymyillään isällisesti ja äidillisesti, jokainen uusi opiskelija on periaatteessa mielenkiintoinen. Kyllä Matti Klingekin joskus aloitti opintonsa.
    Toinen syy on tietenkin seksi. Jotkut vanhemmat opiskelijat harrastavat fuksibileitä, koska ne tarjoavat oivallisen mahdollisuuden intiimiin opintojenohjaukseen. Suuri ihmetyksen aiheeni onkin pitkään jo ollut, miksi fuksit ovat kiinnostuneita vanhemmista opiskelijoista.

Osa opiskelijatovereistani käyttäytyy pelottavasti. Heillä on tapana esittää hyökkääviä kommentteja, jotka saavat minut tuntemaan itseni epävarmaksi ja naurettavaksi. Miten oppisin olemaan piittaamatta heistä?

    Olisinpa seinäruusu

Hyökkäykseen voi aina vastata panemalla niille hyypiöille luun kurkkuun. Hymyile vinosti. Sano jotain sähäkkää. Kaada olutta niiden vaatteille. Vedä hyökkäys huumoriksi. Yllätä sivistyksellä ja pudottele vaikuttavia sitaatteja. Tärkeintä on nopea, sulava toiminta.
    Todellisuudessa voi olla, että keksit nasevat vastaukset vasta jälkikäteen. Tuon poskia kuumottavan esprit d’escalierin vallassa voit kuitenkin lohduttautua sillä, että suuri taide syntyy juuri niissä päissä, joita pinnalliset pseudoviileät idiootit piinaavat nuoruudessa. Lisäksi H. Arpun ystävistä ihailluimmat ovat poikkeuksetta entisiä epävarmoja ihmisiä, joita muut piikittelivät pitkään, ennen kuin noiden nyt briljanttien ja kadehdittujen ihmisliljojen nuput aukenivat.