01. lokakuuta 2004
Teksti:

Nick Cave & The Bad Seeds:
Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus
{2 cd:tä}

Vain yhden biisin poisto olisi saanut tuplan mahtumaan yhdelle levylle. Se ei kuitenkaan ole pointti. Pointti on, että Abattoir ja Orpheus ovat omia (teko)taiteellisia kokonaisuuksiaan. Tiedäthän. Mutta miksi molemmat sitten kuulostavat samalta vanhalta Cavelta? (3/5)

The Clash: London Calling 25th
Anniversary Edition
{2 cd:tä + dvd}

Kaikkien aikojen punkkiekon ylellinen uudelleenpakkaaminen on periaatteessa tuomittavaa aatteellista petturuutta. Mutta kun musiikki räjäyttää tajunnan, ja bonusmateriaaleiksi kaivetut demot ja dokumentti ovat ensiluokkaisia, minkäs teet? Vuoden uusintajulkaisu. (5/5)

Elvis Costello & The Imposters:
The Delivery Man


Yhdysvaltojen etelän
juurevasta musiikkiperinteestä ammentava kiekko on parasta Elvistä aikoihin. Ainoa miinus tulee liiasta nokkeluudesta. Ketä ovat levyn kappaleissa seikkailevat Abel, Geraldine, Ivy ja Vivien? Mitä he symboloivat? Kuka välittää? (4 /5)

Mark Knopfler: Shangri-La
{kopiosuojattu}
Kalifornialaiselta autoilumusiikilta kuulostava levy on valitettavan kaukana Dire Straitsin iskevästä rockista. Eihän jenkkiraudoissa mitään vikaa ole, mutta nyt tuntuu kuin vaihteisto loppuisi kolmoseen ja ohjaus toimisi automaatilla. (2/5)

Quintessence: 5 am

Soljuvaa soulia ja afromausteita syysiltoihin. Bändin toinen pitkäsoitto ei petä, muttei yllätäkään. Emma Salokoski tulkitsee entistä vahvemmin ja vapautuneemmin. Musiikista kuultaa aiemmin uupunut itsevarmuus. Quintessence maistuu silti paremmalta hämyisessä pikkuklubissa viinilasin kera. (3/5)

Juha Merimaa ja Elina Kervinen