Tyhmä kysymys. Ainakin hongkongilaisen Shaw Brothersstudion kung fu -klassikoissa. Toimintaelokuvat ovat aina pyllistäneet realistiselle elokuvakerronnalle, mutta kung fu -elokuvissa fysiikan laille naureskellaan poikkeuksellisen äänekkäästi.
Itämaisen taistelulajielokuvan juuret pysyivät pitkään pimennossa, koska Shaw Brothers -studio panttasi elokuviensa levitysoikeuksia toissa vuoteen asti. Täksi syksyksi aasialaisen toimintaviihteen kantaisät ehtivät jo elokuvateatteri Orioniin.
Shaw Brothers -yhtiön tuotantokoneisto veti aikanaan vertoja Hollywoodille, mutta idän ja lännen toimintatraditioita yhdistää muukin kuin teollinen tuotantotapa. Moraaliset kunniakoodit ja ruumiillisen rääkin kautta tavoiteltava täyttymys pitävät toimintasankarit liikenteessä ihonväriin katsomatta.
Suhde ihmisruumiiseen on kuitenkin erilainen. Länsimainen toimintakultti vannoo raa’an voiman nimeen. Aasialainen action kumartaa nöyryyden ja harjoittelun jalostamien fyysisten taitojen suuntaan. Kung fu -klassikoiden visuaalinen ilme perustuu näkemykseen ihmiskehosta instrumenttina, joka pystyy huikeisiin taidonnäytteisiin. Shaw Brothers -helmien lavastus ja puvustus olivat lisäksi aina prameita.
Niiden elokuvallisen käsialan luo kuitenkin toimintakohtausten leikkaus: yksityiskohtien kirjo ja komeat koreografiat kursitaan yhdeksi hengästyttäväksi kuvavirraksi. Sen rinnalla länsimainen ramboilu muistuttaa hidastettua mutapainia.
Orionin kymmenen elokuvan SB-sarja on edustava otos satoja elokuvia tuottaneen studion tyylikirjosta. Shaw Brothersin kulta-aika alkoi vuonna 1966 King Hun lennokkaasta ja monia lajitovereitaan leppoisammasta miekkailubaletista Come Drink With Me. Tyyliltään tylymmät Chang Chehin One-Armed Swordsman (1967) ja The New One-Armed Swordsman (1971) kertovat kaksi versiota kostotarinasta, jossa kunniantunto on kovempaa valuuttaa kuin kaksi kättä. SB-tuotannoille tyypillisesti sankarin moraalinen selkäranka saa venyä katkeamispisteeseen, ennen kuin buddhalainen pidättyväisyys vaihtuu miekkaan.
Chehin ohjauksista nähdään myös Blood Brothers (1973), kung fuun kääritty kertomus poikien välisestä ystävyydestä, ja miekkailun aseettomaan taisteluun vaihtanut Vengeance (1970).
Liu Chia-Liangin Eight Diagram Pole Fighterin (1983) massiivinen lopputaistelu on synkän miekkailufantasian joutsenlaulu. SB:n menestyskauden jälkeen Jackie Chanin slapstick -kung fu alkoi viedä taistelulajielokuvaa yhä komediallisempaan suuntaan.
Matti Rämö
Shaw Brothers-elokuvien sarja elokuvateatteri Orionissa 17.10. asti.
