23. huhtikuuta 2004
Teksti:

Pikkolan yläaste Kangasalla, Tampereen naapurikunnassa, oli pitkään Suomen suurin yläaste. Tilat on mitoitettu viidellesadalle oppilaalle, mutta koulun kahdella pitkällä pääkäytävällä vaelsi lähes tuhat oppilasta, jotka katosivat aina välillä luokkahuoneisiin.
1990-luvun alussa Tiina Somerpuro, silloin Palomäki, oli yksi oppilaista. Kouluajasta päällimmäinen muisto on pahoinvointi, sekä oma että muiden. Somerpuro kiusasi ja tuli kiusatuksi.
    Elettiin pahinta lama-aikaa, ja opettajien olisi pitänyt olla myös poliiseja ja psykologeja – jos heillä olisi ollut aikaa.
    Kun Somerpuro palasi koululle liki kymmenen vuotta myöhemmin tekemään Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen Arvoperusta-kurssityötään, samat kirkuvan oranssit ja vihreät käytävät olivat yhä paikoillaan. Pikkolan nettisivuille oli kuitenkin ilmestynyt ihan toisenlaisia asioita kuin Somerpuron oma muisti kertoi kouluajan ilmapiiristä.
    Terve itsetunto, empaattisuus, kansallinen ja kansainvälinen avarakatseisuus, koulu julisti tavoitteitaan.
    ”Se oli niin iso ristiriita. Minulle tyhjä käytävä merkitsi esimerkiksi sitä, ettei vahingossakaan mennyt väärään luokkaan sisään, muut olisivat nauraneet. Kahdeksasluokkalaisen hevitytön itsetunto ei olisi kestänyt edes sitä”, Somerpuro muistelee.
    ”Ei kuvissani ole tietenkään kyse siitä, että Pikkola olisi ollut jotenkin erityisen huono koulu tai paha paikka. Mietin vain sitä, että auttavatko kauniit sanat ja päämäärät oppilaita jaksamaan yhtään paremmin”, hän kertoo.
    ”Jos miettii ihan vain itse tilaa, niin esimerkiksi 1990-luvulla rakennetut koulut ovat valoisuudessaan ja virikkeellisyydessään jotain ihan muuta kuin 70-lukulainen Pikkola. Joka kyllä on kuvien ottamisen jälkeen onneksi rempattu.”

Somerpuron kuvasarja on esillä Valokuvauksen opiskelijoiden näyttelyssä Yhteiset taivaat, jaetut horisontit Kaapelitehtaan Puristamossa 2.5. asti. Avoinna joka päivä 11-19. Esillä on 22 valokuvataiteilijan, muun muassa Ylioppilaslehdellekin kuvanneiden Pasi Aution, Tiina Somerpuron, Sami Keron ja Laura Vuoman töitä.

Riku Siivonen
Kuva Tiina Somerpuro