12. maaliskuuta 2004
Teksti:

Tämänkertainen kysyjämme, Mirja Kruununhaan 18 neliön jugendyksiöstä, on lähestynyt meitä niin useasti ja niin monella eri tavalla, että päätimme viimeinkin laukaista hänen vastauksen kaipuunsa.

Jo otti ohrareiskat!
Tiedättehän, että parisuhteen alussa ihastusrakastus myöntää pieniä vikojaan. Silloin sitä hupaisasti nielee kakistelematta vaikka siiliperheen. Nyt lemmen pehmittämä moraalini lyö takaisin. Esimerkiksi poikaystäväni pornografiaharrastus on alkanut ärsyttää. Kun hän mainitsi siitä suhteen alussa, sanoin sen olevan ihan ok, tietenkin, haluan sinut juuri tuollaisena. Nyt se alkaa kaivella, mutten voi valittaa, kun säännöt on jo tehty selväksi.
”M”

Beibe. Emme voi tarpeeksi painottaa, kuinka parisuhdekriittistä aikaa elät. Jos tämän mokaat, on loppusuhde pelkkää pehmeän eron managerointia. Neuvottelut vaativat täyden huomiosi, kannattaa vaikka ihan ottaa lomaa töistä tai opinnoista ja keskittyä tähän rakkauden vedenjakajaperiodiin.
    Pelkästä pornosta ei nimittäin ole kysymys: olet profiloimassa arkea. Jos tämän näkymättömien pikkusääntöjen ja konventioiden luomiskauden aikana päädyt huonoihin lopputuloksiin, jompikumpi jää tyytymättömäksi. Alakynteen jäänyt sitten tekee toisen elämän helvetiksi tai – jos säkä käy – lähtee.

Ja näitä pieniä kädenvääntöjähän riittää, ammattilaistenkin arjessa. Jos toinen on kertonut olevansa aina myöhässä, niin kuinka paljon pitää olla myöhässä, että siitä voi ylipäätään suuttua? Ja kumpi on sitten lopulta parempi, tulla liian aikaisin vai liian myöhään?
    Raja-arvot ovat tietysti yksilöllisiä. Homman kiperyys on siinä, että liikaa ei saa antaa periksi. Kannattaakin lähestyä aihetta tilannesidonnaisuusklausuulin kautta. ”Voitaisiinko sopia, että jos toinen laittaa ruokaa, niin silloin pitää tulla ajoissa?” Tällä tavalla luo itselleen hyvät asetelmat: jos tekee usein ruokaa, tai muuten vastaanottaa rakkaansa järjestelmällisesti erityishuomionosoituksilla, kumppani ei voi kuin tulla ajoissa.
    Jokainen kotiinpaluu on merkittävä, joten myöhästyminen rajoittuu enää lounastreffeihin.

Vaikeampia tilanteita ovat sellaiset, joissa dogmaattisuuden todellinen jyrkkyys alkaa näkyä pikku hiljaa. Reiskoilla on kokemusta muun muassa melko merkittävistä hygieenisyysvaatimuksista.
    Ensikäynti ihastuksen kotona oli ihan ok, ja ”mää oon tällainen tosi siisti, täällä on aina siistiä” jäi mitättömäksi sivulauseeksi. Kammattu kokolattiamatto oli jotenkin luonnollista.
    Muutaman tapaamisen jälkeen reiska alkoi ehkä hiukan kummastella, miksi kädet pitää pestä aina, kun on koskettanut jotain vierasta esinettä. Vasta parin kuukauden jälkeen, yhteisen viikonlopun puolivälissä, kellot alkoivat oikeasti soida: ei vielä päivän ensimmäisen kylvyn, ei toisen, mutta kuudennen kohdalla. Ja me emme nyt liioittele.
    Ehkä tärkein pointti on se, että oma lyhytnäköisyys pitää hyväksyä. Yli hilseen meneviä hygienianeurooseja ei tarvitse välttämättä sietää, mutta muuten rakasta ei voi liikoja muuttaa.
    Jos olet ostanut rakkauden tarjoushuumassa höyläämätöntä lautaa (samasta aineestahan parkettikin tehdään), huomaat kyllä ennen pitkää tikut jalkapohjissa. Silloin ei auta kuin nyppiä ne irti. Ja sitten miettiä, miten tällaisella lattialla kävellään niin, että molempia sattuisi mahdollisimman vähän.

Mutta siihen vastaukseen. Voit kokeilla tasapuolisuusklausuulia: porno on fine, jos poikkis antaa luvan, että sinä saat vastavuoroisesti kuvitella rakastelun aikana silmät kiinni Johnny Deppiä ja huutaa John-nyyy-y-y-yy ilon hetkellä.
    Järkevintä olisi tietysti seurustella henkisesti aikuisen ihmisen kanssa.

ROMANSSIREISKAT@YAHOO. CO. UK

Roopella ja Rikulla on takanaan yhteensä yhdeksän eroa ja yksi avioero. Kysy mitä vain rakkaudesta, seksistä ja ihmissuhteista – he ovat jo tehneet virheet puolestasi.