16. tammikuuta 2004
Teksti:

Sarajevossa oli sumuista ja siksi lentoni Müncheniin myöhästyi tunnin.
    Lähtöselvityksen tyttö ei maininnut viivästymisestä mitään; tulkitsin tietenkin, ettei länsimainen palvelukulttuuri ole vielä saapunut Balkanille. Valitin ja pääsin hyvitykseksi business-luokkaan, mutta vain jatkolennolleni Münchenistä Madridiin.
    Tunnissa ehdin juoda kaksi Slivovicaa ja kaksi Sarajevsko Pivoa lentokentän baarissa, ja sitten nukuinkin koko matkan Müncheniin. Keräsin voimia nauttiakseni Business Loungesta, vaikka ilon pilasi vieressäni istunut berliiniläinen rabbi, joka meni platinakortillaan Senator Loungeen.

Olimme molemmat, minä ja rabbi, tulossa Sarajevossa järjestetystä konferenssista tai Intercultural Forumista, jossa käsiteltiin kulttuurien ja uskontojen vuorovaikutusta. Ennen kuin tiemme erosivat loungien ovilla, istuimme kolme päivää jutustelemassa Holiday Inn Hotels & Resortsin ikkunattomassa kokoushuoneessa. Hotelli rakennettiin Sarajevon talviolympialaisten arvovieraille, ja sodan aikaan lehdistö raportoi sieltä viereisen Snipers Alleyn murhia.
    Konferenssissa sosiologian professori Tokion yliopistosta sanoi ihailevansa lentokenttää paikkana, jossa kaikki kansallisuudet ja kulttuurit sekoittuvat rauhanomaisesti keskenään.
    Konferenssin osallistujilla oli hirveä hinku kohdata eri kulttuureja. Moni puhuja kaipasi enemmän kontaktia paikallisten ihmisten kanssa. Iltaisin asiantuntijat joivat ranskalaista punaviiniä hotellin ikkunattomassa baarissa ja keskustelivat, mistä löytäisivät paikallisia prostituoituja – se kun on vaikeaa, koska alan ovat vallanneet moldovalaiset, joilla menee vielä huonommin kuin bosnialaisilla.
    Kadulle asiantuntijat eivät halunneet mennä, koska Sarajevo näytti heistä niin harmaalta ja vastenmieliseltä. Pakollisella kaupunkikierroksella kuitenkin kävimme porukalla. Srpskan tasavallasta eli Bosnia-Herzegovinan serbiosasta kotoisin oleva ortodoksi harrasti kulttuurien ja uskontojen välistä kommunikaatiota kieltäytymällä astumasta moskeijaan. Pohjoisafrikkalainen muslimi taas ei ottanut hattuaan pois kirkossa. Itse yritin tilata moskeijan baarista olutta.

Münchenin lentokentällä siemailin sitten ikkunattomassa Business Loungessa Lufthansa Lounge Sekt -kuohuviiniä, poltin bosnialaisia Aura Extra -savukkeita ja ahmin nallekarkkeja katsellessani CNN:ltä juuri pidätetyn Saddam Husseinin hius- ja hammastarkastusta uudelleen ja uudelleen. Kulttuurit kohtasivat. Ei ole lahjahevosta hampaisiin katsomista.
    Onko lentokentällä enemmän kulttuurien vuorovaikutusta kuin Srebrenicassa? Oikein vastanneiden kesken arvotaan kahvipaketti. Vastaukset toimitukseen.

Riiko Sakkinen on kuvataiteilija, joka asuu Pepinossa, Espanjassa.