Sakkinen: Tulta! Ja Burger grilliin

T:Teksti:

Yhdysvaltalaisten sotilaiden soppakanuunat lataa Irakissa Burger King. Se hoitaa myös liittolaistensa ruuat. Espanjalaiset sotilaat valittivat jo parin päivän komennuksen jälkeen purilaisdieetistä. Kokkisodan pelossa esikunta lupasi sunnuntaiksi paellaa.
    Suomen suhde Natoon on rekisteröintiä vailla oleva parisuhde, sanoo ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari. Mitä suomalaiset sotilaat vaatisivat Lähi-idän autiomaissa? Maksalaatikkoa ja lindströminpihvejä? Kolme isoa lasillista maitoa päivässä?
    Suomalaiset sotapojat ja -tytöt pidettäisiin tyytyväisinä Hesburgerilla ja Stadin Kebabilla. Hyvin siis sovittaisiin jenkkisotilaiden sotkuun, sillä Hesburger tarjoaa samaa mössöä kuin amerikkalainen esikuvansa, ja Bagdadissa syntynyt ystäväni Adel kertoi, että Irakista saa mainiota shawirmaa, joka muistuttaa kebabia.

Suomalaiset ovat jo 1960-luvulta lähtien vieneet sinapit ja saludot mukanaan Fuengirolaan. Mitä minun sukupolveni ottaisi autiolle saarelle? Pikanuudeleita ja Pizzataksin ruokalistan, rohkeimmat tallentaisivat Sushi Hot Linen numeron matkapuhelimiinsa. Tarkoittaako tämä, että olemme avoimia toiseudelle ja vieraille vaikutteille vai että kansallinen kulttuurimme ja identiteettimme ovat heikkoja?
    Itse inhoan ulkomaalaista ruokaa. Helsingissä syön helsinkiläistä ja Basorassa basoralaista.
    Ruoka oman kontekstinsa ulkopuolella on mautonta. Minua on niin sanotusti hemmoteltu erinomaisesti valmistetulla gazpacholla, siis andalusialaisella kylmällä vihanneskeitolla, tulipalopakkasella Helsingissä. Aurinkorannikolla sitä tarjotaan vain yli kolmenkymmenen asteen helteellä.
    Haluan paikallista ruokaa ja kulttuuria. Se ei välttämättä tarkoita sukupolvien mittaisia perinteitä, vaan aitoutta: ei rekkakyydissä tulevia pseudobelgialaisia oluttupia, jollaisella muutama vuosi sitten tuhottiin suosikkiravintolani Kannu Punavuorenkadun ja Albertinkadun kulmassa tai Toscanan ruokaviikkoja Silja Serenadella.
    Helsinkiläisen Adelin tekemä shawirma on aitoa helsinkiläistä ruokaa, sillä hän tietää missä ja miten sitä tarjoaa.

Minulla on nainen, joka osaa laittaa ruokaa. Toledolainen tyttöystäväni laittaa samaa ruokaa kuin isoäitinsä aikanaan: pistoa, perunamunakasta ja lihapullia. Turkulainen tyttö osaisi enintään keittää spagettia, mutta todennäköisesti vain hakea pussillisen kerroshampurilaisia Heseltä. En ihmettele, että muutkin suomalaiset miehet tilaavat ulkomailta vaimoja.
    Lopuksi annan jännittävästi ulkomaalaiselta kuulostavan reseptivinkin Maija keittää kotona -keittokirjasta (Jyväskylä, 1965). Se on omistettu nuorille ja vasta-alkajille ja jopa tottuneemmillekin perheenemännille.

CHARLOTTE-RUSSE
1 annos kääretorttua
1 annos vanijahyytelöä
koristeeksi: kermavaahtoa, eri maiden pienoislippuja

Kylmä kääretorttu leikataan ohuiksi viipaleiksi. Tasapohjainen kulho sisustetaan viipaleilla. Hyytymispisteessä oleva kermahyytelö kaadetaan kulhoon. Kaakku koristellaan.

Riiko Sakkinen