28. marraskuuta 2003
Teksti:

Missä on Robin Hood, kun häntä oikeasti tarvittaisiin? Enkä nyt tarkoita sitä pelleä, joka meuhkaa siitä vääryydestä, että yritysverouudistuksen jälkeen firmastaan pystyy nostamaan verotonta osinkoa vain 90 000 euroa vuodessa.
    Etsin todellisia pienten ja heikko-osaisten puolustajia, poliittisia päättäjiä, jotka oikeasti tekevät jotain sen eteen, että lasten, nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin ja psykoterapiaan saadaan riittävästi rahaa. Vaikka veroja nostamalla.

Nyt olisi
tarvetta jopa samanlaiselle häikäilemättömälle populismille ja julkisuuden tuelle, jolla Sarasvuo ratsastaa yrittäjien puolesta. Kela ei enää korvaa alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten psykoterapioita.
    Kenellekään ei liene uutinen, että opiskelijat kärsivät aivan liikaa masennuksesta, ahdistuksesta, syömishäiriöistä ja jännittämisestä. Tai se, että pääsy YTHS:n mielenterveyspalveluihin on tuskastuttavan vaikeaa. Opiskelijat ovat mielenterveyspalveluissa täysin YTHS:n jonojen armoilla, se on ainoa toivo. Mutta on toivotonta odottaa ensimmäistä vastaanottoaikaa lähes vuosi, saati taistella masentuneena Kelan maksusitoumuksesta terapiaan.

Kelan päätös on muidenkin kuin lastenpsykiatrian asiantuntijoiden mielestä järkyttävä. Mitä järkeä on säästää nuorten yksilöterapioissa nyt ja maksaa myöhemmin moninkertainen lasku? Jollei meillä ole varaa auttaa kaikkein pienimpiä ikäluokkia, lapsia, niin miten meillä on tulevaisuudessa varaa ja voimia hoitaa suuret ikäluokat vanhuksina?
    Maailman kilpailukykyisimmässä ja kaikilla mittareilla helvetin menestyvässä maassa ainoa syy mielenterveystyön rahapulaan on asennevamma. Vastuunpakoilu.

Ihmistä ohjaa mieli, ja siihen pitäisi sijoittaa. Mielenterveyspotilaat ovat aivan tavallisten perheiden lapsia, aivan tavallisia opiskelijoita, normaaleja ja lahjakkaita ihmisiä, joilla on vain paha olla. He tarvitsevat järjestelmän tuottamaa ja tukemaa psykoterapiaa, sillä tavallisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta hakeutua muualle hoitoon.
    Psyykkisen avohoidon rakenteet on laiminlyöty, sitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Esimerkiksi opiskelijat auttavat itse itseään: Nyyti ry:n vapaaehtoiset antavat vertaistukea toisille opiskelijoille, mutta heille ei voi sysätä vastuuta auttaa psyykkisesti sairaita.

Sijoitusneuvo:
kun asennevamma-Suomi laskee, keitä se hoitaa ja keitä ei, erityisesti nuoriin ja erityisesti yliopisto-opiskelijoihin kannattaa sijoittaa, sillä me kouluttaudumme töihin, joissa otetaan vastuu muista ihmisistä. Mutta jos on pakko valita, hoidetaan aina ensin lapset.

Anna-Liina Kauhanen