17. lokakuuta 2003
Teksti:

Tiia-Mari Inkinen, 7, on sitä mieltä, että lapsia on liian vähän, sillä hän ei tunne niitä kaikkia.
    ”Mähän tunnen vaan näitä koululaisia, ketkä on koulussa kuten minäkin. Tunnen ekaluokkalaisia, 1B:n ja sitten 2A:n ja 2B:n ja sitten meidän kummiluokan. Emmä muita sitten tunne ees”, Inkinen harmittelee.
    Suurin osa lapsista myötäilee pääministeri Matti Vanhasen, 49, linjaa. Lapsia pitäisi olla enemmän.
    ”Sen takia, että myös päiväkodin vapaapäivinä olisi leikkimistä”, Lyydia Heikkinen, 5, selittää.
    Jenna Kastell, 8, tuo esille lapsien määrän epätasaisen jakautumisen.
    ”Mun mielestä meidän naapurustossa ei ainakaan ole liikaa. Joskus tuntuu, että muut on toistensa kanssa ja ei halua, että mä tulisin niille mukaan.”
    Lapset tosin muistuttavat myös ylituotannon vaaroista. Liika on liikaa.
    ”Ei sekään niin hyvä asia ole, kun joka paikassa vilisee pieniä lapsia. Ne voisivat jäädä isojen jalkoihin ja pikkuiset voisivat jäädä omiin jalkoihinsa”, Inkinen analysoi.
    Useimpien lasten mielestä tärkeää on nimenomaan lasten ja aikuisten määrän pitäminen tasapainossa.
    ”Jos meitä olisi hurjasti enemmän, sit olis aika kivaa, paitsi jos lapsia olisi enemmän kuin aikuisia”, Kastell täsmentää.

Eniten julkisuudessa käydyssä keskustelussa lapsia ihmetyttää se, että lasten tekemisen vaikeutta korostetaan perusteettomasti.
    ”Jos lapsia ei olisi tarpeeksi, sitten pitäisi vaan synnyttää. Paitsi jos ei olisi enää siemeniä jäljellä”, Lyydia Heikkinen lataa.
    Lasten määrän kasvattamisen tarve on selkeästi kaksijakoista.     Toisaalta lapsia tarvitaan ”jatkamaan elämää ja silleen”, kuten Inkinen luonnehtii.
    ”Onhan ne aikuisetkin ollut joskus lapsia. Lapset jatkaa sen aikuisen elämää.”
    Toisaalta lapset muistuttavat, että he ovat tärkeitä aikuisten työllistäjiä.
    ”Jos ei olisi lapsia, silloin ei olis kouluu!” huudahtaa Janniina Andersson, 8.
    Heikkinen on samoilla linjoilla. ”Lapsia tarvitaan siihen, että olisi aikuisilla paljon tekemistä.”
    Nuorimmat lapsista toivat esille – varsin yllättäen – lastenhoidon ja aikuisten korkeakulttuurin välisen kilpailutilanteen: ”Oopperassa on vähän klubbislaisia”, Onni Purhonen, 2, harmittelee viitaten klubbislaisilla päiväkerhon kollegoihinsa.

lapsi

Pohjimmiltaan lapset ymmärtävät Vanhasen huolen. Lasten täydellinen häviäminen ei ole kenenkään mielestä toivottavaa.
    ”Sitten ei olisi hirveesti ystäviä. Sitten mä en ehkä itsekään olisi. Mutta jos otetaan niin, että mä olisin elämässä, niin olisi se silti aika kurja homma, koska mulla ei olisi ystäviä”, Kastell pohtii.
    Tiia-Mari Inkisen mukaan suru lasten täydellisestä katoamisesta on kuitenkin ennenaikaista.
    ”Sit kun ne vauvat olisivat tulleet vanhemmiksi, niin sit ei enää olisi maailmassa ihmisiä ja se olisi huono asia. Mutta onhan siihen pitkä aika, kun vielähän niitä lapsia syntyy.”
    Mutta kuten Inkinen huomauttaa, lasten on vaikea ottaa kantaa siihen uhkakuvaan, ettei lapsia enää syntyisi lainkaan.
    ”En tiedä, kun en itsekään olisi olemassa. Jos taas olisin ainoa lapsi, ei olisi kivaa, kun ei olisi kavereita. Maailmassa ei enää vilisis kuin aikuiset lapset. Niin.”

Ehdotus siitä, että kotimaista lapsistoa täydennettäisiin tuontitavaralla, saa lapsilta tyrmäävän vastaanoton. Kukaan haastattelemistamme ei pitänyt tuontilapsia oikeana ratkaisuna lapsipulaan.
    ”Ei sitten ole kivaa, jos niitä otetaan ulkomailta. Jos niitä on liian paljon, kohta Suomessa ei edes puhuta suomea. Kun niitä tuodaan sitten liian paljon varmaan jos otetaan ulkomailta”, Inkinen varoittaa.
    ”Ja on kivaa kun on pikkuveli”, Kastell lisää.
    Kastell ei kuitenkaan nostaisi kotimaista tuotantoa holtittomasti.
    ”Mun veljessä on jo ihan tarpeeksi katsomista. Se ei ole ihan kiva oikein aina.”

Roope Mokka