05. syyskuuta 2003
Teksti:

Opintolainan nostaminen ei vähennä työssäkäyntiä, osoittaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tuore opiskelijoiden toimeentulotutkimus. Tutkimustulokset kampittavat opiskelijoita suututtanutta ehdotusta lainapohjaisesta tukimallista; HYY:n kahden vuoden välein teettämän kartoituksen mukaan opintolaina täydentää työtuloja, ei korvaa niitä.
”Lainaa nostavat ja vanhemmiltaan tukea saavat opiskelijat käyvät töissä siinä, missä muutkin. Siksi lainamallinen opintotuki ei automaattisesti vähentäisi työntekoa ja nopeuttaisi valmistumisaikoja. Lainaa saatettaisiin nostaa vaikka vuokran verran ja tehdä päälle töitä”, arvioi selvityksen tämänkertainen tekijä, valtiotieteiden maisteri Keijo Karjalainen.
    Sailaksen malliksi kutsuttu lainapohjainen ehdotus muuttaisi opintotuen velaksi ja yrittäisi siten kannustaa nopeampaan valmistumiseen. Sailaslaisittain opintolainan takaisinmaksua tuettaisiin verovähennyksin.

Opiskelijat eivät pidä opintolainaa houkuttelevana vaihtoehtona. Toimeentulotutkimus tehtiin keskellä viime kevätlukukautta, ja siihen vastanneista vajaasta viidestäsadasta aktiiviopiskelijasta lainaa oli ottanut joka kolmas.
    ”Ilman lainarahaa eläminen on monille periaatekysymys”, Karjalainen kuvailee.
    Työnteko sen sijaan kuuluu kiinteänä osana opiskelijaelämään. 64 prosenttia vastaajista oli käynyt töissä kyselyä edeltävän kuukauden aikana. Edellisen kesän jälkeen työtä oli tehnyt yhdeksän kymmenestä.
    ”Opintojen aikaista työntekoa ei ole syytä arvioida vain opiskeluaikojen venyttäjänä. Se voi myös tukea opiskelualaa ja auttaa kontaktien solmimisessa”, Karjalainen kertaa perusasioita.
    Vaikka moni opiskelija käy töissä hyödyllisten verkostojen ja paremman elintason takia, peräti kaksi kolmasosaa tutkimukseen osallistuneista kuvailee työssäkäyntiä välttämättömäksi toimeentulonsa kannalta.
    Työntekokaan ei automaattisesti pelasta penninvenytykseltä: selvityksen mukaan 41 prosenttia helsinkiläisistä yliopisto-opiskelijoista on pienituloisia koko väestön viittä prosenttia vastaan. Pienituloiset tienaavat alle 50 prosenttia suomalaisten mediaanituloista.
    Yli neljännes vastaajista kertoo joutuvansa tinkimään ruuasta. Neljätoista prosenttia ilmoittaa nähneensä nälkää opiskeluaikanaan.
    ”On ymmärrettävää, että opiskelijoilla on muuta väestöä pienemmät tulot, mutta toimeentulo-ongelmista kärsiviä pitäisi pystyä auttamaan paremmin”, Karjalainen linjaa.

Opetusministeriön asettama työryhmä ehdotti viime vuonna opintotuen korottamista 12 prosentilla vuoden 1995 jälkeisen kustannusten kasvun huomioimiseksi. Karjalaisen mielestä opintotuen ostovoiman taso tulisi sitoa inflaatiokehitykseen pysyvästi. Asumislisässä pitäisi huomioida pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat asumismenot.
HYY:n hallituksen puheenjohtaja Lauri Korkeaoja on vaatinut kaikkien opintotukimuotojen korottamista ja sitomista ostovoimaindeksiin. Toimeentuloselvityksen julkaisemisen yhteydessä Korkeaoja väläytti pääkaupunkiseudulle riittäväksi asumistueksi 300:a euroa. Nykyisellään asumislisä kattaa vain puolet opiskelija-asuntojen ulkopuolelle jäävien vuokrakuluista.

Toimeentulotutkimukseen liittyi
myös kiinnostava opiskelijoiden palkkavertailu. Eri tiedekuntien opiskelijoiden välillä ei ole huomattavia tuloeroja, mutta miesten ja naisten palkkojen välillä on selvä kuilu. Miehet tienaavat kuukaudessa keskimäärin reilut 800, naiset noin 600 euroa.
    ”Tutkimusasetelma antaa huonosti mahdollisuuksia eron syiden arvioimiseen. Miehet saattavat esimerkiksi päästä naisia helpommin oman alansa töihin tai tehdä hanttihommia paremmin palkatuilla aloilla kuin naiset.”
    Koko väestössä naisten palkat ovat miesten vuosipalkoista 80 prosenttia, opiskelijanaisilla 75 prosenttia miesopiskelijoiden tuloista.

Opiskelijoiden on pakko tehdä töitä tullakseen toimeen. Pakkotyö on ongelmallista myös siksi, että peräti puolelle työ ei vastaa opiskelualaa. Oireellista on sekin, että jopa kolmasosa virkamiesharjoittelun tehneistä ei kokenut työtään koulutustaan vastaavaksi.
    ”Opiskelijoiden silpputyöt ovat niin yleisiä, että herää kysymys, käyttävätkö työnantajat opiskelijoiden joustavuutta hyväkseen muille kelpaamattomien hommien teettämisessä,” Karjalainen sanoo.
    Vaikka viimeaikainen opintotukikeskustelu tuntuu lukittuneen valmistumisaikojen ympärille, Karjalainen näkee tulevaisuudessa muitakin uhkakuvia.
    ”Joka kolmas opiskelija saa säännöllisesti jonkinlaista taloudellista tukea vanhemmiltaan. Tämä tuki saattaa jatkossa tulla yhä tärkeämmäksi ja heikentää tasa-arvoista mahdollisuutta opiskella korkeakoulussa.”
    Opiskelujen aikaista työntekoa Karjalaisen mielestä voi vähentää vain kylmä käteinen.
    ”Moni hanttihommia tekevä opiskelija kävisi mielellään vähemmän töissä ja opiskelisi enemmän, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.”

Matti Rämö
kuvitus Reetta Kyttä