Taas se nähdään: Suomi ei tosiaankaan ole mikään tasa-arvon mallimaa. Muutos vanhemmuuden kulujen tasaamiseksi nais- ja miesvaltaisten alojen työnantajille ei etene, vaikka luvattu on.
Suomessa perhevapaita käyttävät enimmäkseen naiset. Toissa vuonna vanhempainrahaa maksettiin 80 000 äidille ja 1 500 isälle. Siksi naisvaltaisten alojen työnantajat maksavat edelleen myös valtaosan vanhemmuuden kuluista.
Kyse on isommasta asiasta kuin äkkipäätään luulisi: maksujen kasautuminen naisvaltaisille ja samalla pienipalkkaisille aloille vaikuttaa suoraan muun muassa nuorten naisten työllistymiseen.
Merkittävin naisvaltaisten alojen työnantajajärjestö Palvelutyönantajat (PT) arvioi, että yhden lapsen syntyminen aiheuttaa työnantajalle keskimäärin 7 670 euron kulut. Kulut muodostuvat sairastamisesta ennen äitiysloman alkua (1 980 ), vuosilomapalkasta ja lomarahasta (2 920 ) sekä sijaisen palkkauksesta ja koulutuksesta (2 770 ).
Valtio hyvittää Kela-korvauksena työnantajalle ainoastaan osan vuosilomakustannuksista.
”Korvaustaso on noin 40 prosenttia todellisista kuluista. Tason pitäisi olla vähintään 70 prosenttia, jotta voitaisiin puhua edes kohtuudesta”, sanoo asiamies Juhapekka Suutarinen Palvelutyönantajista.
Samoin kuin monet muut naisten taloudellista asemaa parantavat pyrkimykset – esimerkiksi samapalkkaisuuden vaatimus – vanhemmuuden kulujen tasaaminen kaikkien työnantajien kesken etenee Suomessa kovin takkuisesti.
Näin siitä huolimatta, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus on hallitusohjelmassaan ilmoittanut puuttuvansa tähän nimenomaiseen ongelmaan.
Mihin toimiin valtionhallinnossa on ryhdytty, apulaisosastopäällikkö Matti Toiviainen sosiaali- ja terveysministeriöstä?
”Perhevapaiden vuosilomakorvaukset kuuluvat sairausvakuutuksen piiriin, ja niihin on kyllä harkittu korotuksia. Ensin täytyy kuitenkin ratkaista, kuka korotukset rahoittaa: onko se valtio vai nostetaanko kaikkien työnantajien maksuja. Korotukseen ei ole varauduttu valtion vuoden 2004 budjetissa”, Toiviainen sanoo.
Eli muutosta nykytilanteeseen on turha odottaa ainakaan muutamaan vuoteen. Samaan aikaan kun ministeriö harkitsee välttämättömiä muutoksia, nuoria naisia syrjitään työhönotossa koulutukseen ja työkokemukseen katsomatta, minkä lisäksi he työtä saadessaan joutuvat usein määräaikaisiin työsuhteisiin.
Suomen luvut määräaikaisten työsuhteiden yleisyydessä ovat miten tahansa tarkasteltuna tyrmistyttäviä – myös Euroopan mittakaavassa. Akavan selvitysten mukaan valtion palveluksessa työskentelevistä alle 30-vuotiasta akateemisen loppututkinnon suorittaneista naisista oli viime vuonna määräaikaisina 91 prosenttia.
Kun tilanne on tämä, on selvää, että naistyöntekijän mahdollinen raskaaksi tulo mietityttää työnantajaa: siitä seuraa hyvin todennäköisesti 7 700 euron lasku!
Palvelutyöantajat on kiivaimmin ajanut perhevapaiden kulujen tasaamista ja miesvaltainen Teollisuuden ja työantajain keskusliitto (TT) on vastustanut sitä.
Lasten syntyminen maksaa palveluyrityksille runsaat 160 miljoonaa euroa vuodessa siinäkin tapauksessa, että Kelasta saatavat palautukset otetaan huomioon.
”Vanhemmuuden kulujen tasaaminen kaikille työnantajille olisi käytännössä suora tulonsiirto miesvaltaisilta aloilta naisvaltaisille aloille”, vahvistaa valtiosihteeri Raimo Sailas.
Sailas sanoo suoraan, että nimenomaan TT:n vastustus on jarruttanut eniten perhevapaiden kulujen tasaamista.
TT on tiukkana.
”Kustannukset tulee maksaa siellä, missä ne syntyvät. Eihän se käy, jos työantajat rupeavat maksamaan toistensa kustannuksia ristiin. Teollisuus ei ole valittanut omista kustannuksistaan”, sanoo laki- ja sosiaaliasiain sektorin johtaja Lasse Laatunen TT:stä.
Ei varmasti miesvaltainen teollisuus valita – isän työantajalle lapsi on useimmiten täysin ilmainen. Tulevaisuuden uhkakuvissa häämöttävää työvoimapulaa paikkaamaan kaivataan toki uusia työntekijöitä, kunhan naisvaltaiset alat ensin kantavat vastuun näiden aikuiseksi saattamisesta! Teollisuuden työnantajien arvomaailma on sekä taantumuksellinen että isien oikeuksia loukkaava.
TT:n näkökulmasta kustannus – eli lapsi – syntyy edelleen vain äidille.
Vanhempainlomalle jäävän työntekijän työnantajalle maksettavan tuen, vuosilomakorvauksen, korottaminen ei välttämättä tietäisi lisäkuluja teollisuuden työnantajille, jos korotukset maksettaisiin valtion kassasta.
Teollisuuden ja työantajain keskusliitto vastustaa kuitenkin lähtökohtaisesti kaikkia korotuksia, koska vaikka valtio maksaisikin korotukset, lisäys vanhempainvapaan vuosilomakorvaukseen olisi pois muista Kelan sairausvakuutusrahoista.
”Jos PT on sitä mieltä, että he eivät selviydy perhevapaiden aiheuttamista kuluista, voidaan kysyä, onko työntekijöiden saama sosiaalinen etuus liiallinen? Onko perusteltua, että äiti ansaitsee vuosilomaa?” TT:n Laatunen heittää.
Teollisuuden ja työantajain keskusliitto voisi siis olla valmis siihen, että vanhempainvapaalle jäävältä äidiltä tai isältä otettaisiin pois sekin tulo, mitä he nykyisellään saavat. Vanhempainvapaalla olevalle työntekijälle ei kertyisi myöskään lomaa. Tätäkö Laatunen tarkoittaa?
”En minä niin sanonut. Emme vaadi äitien vuosilomaoikeuden kaventamista”, Laatunen vetää takaisin.
Puheet siitä, että lapsen synnyttäminen, hoitaminen ja kasvattaminen olisivat rahan arvoista työtä, ovat todella vain puhetta.
Palvelutyönantajien asiamies Juhapekka Suutarinen linjaa, että nykyjärjestelmän tasapainottomuus vahingoittaa koko suomalaisen palvelusektorin kannattavuutta ja työllistämisedellytyksiä. Koska suomalaiset isät käyttävät perhevapaita nihkeästi, yksinkertaisin keino korjata asia olisi nostaa Kela-korvauksia. Nykyinen korvausjärjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1994.
”Ongelmana on, että korvausten saaminen edellyttää työnantajalta tietoa ja omaa aktiivisuutta, minkä vuoksi korvauksia on jäänyt paljon hakematta”, Suutarinen sanoo.
Ja koska rahaa on ikään kuin jäänyt yli, sitä on siirretty muualle sairausvakuutuksen piiriin eli käytetty esimerkiksi kuntoutukseen.
”Vuosilomakorvausten tasoa tulee nostaa ja rahat tulee korvamerkitä tähän tarkoitukseen. Sen ei luulisi olevat ylivoimaista, koska rahat ovat periaatteessa olemassa.”
Ongelmallista uudistuksen toteuttamisessa on, että Teollisuuden ja työantajain keskusliitto on Palvelutyönantajia vahvempi liitto. Suomessa lait säätää kuitenkin kansan valitsema eduskunta eikä yhden työnantajajärjestön sikariporras. Aika on nyt käsillä: kansalaiset olettavat, että hallitusohjelma toteutuu kaikilta osin viimeistään vaalikauden loppuun mennessä.
Se tosin vaatii poliittista tahtoa. Ruotsissa sitä on löytynyt. Siellä kaikki työnantajat maksavat tietyn suuruisen vanhempainmaksun, jolla katetaan myös muiden kuin omien työntekijöiden perhevapaiden kuluja. Ruotsissa vanhempainmaksu on yksi yleinen työnantajamaksu muiden joukossa. Nuori nainen ei siis tule työnantajille sen kalliimmaksi kuin mieskään.
Suomessa mikään taho ei ole toistaiseksi uskaltautunut ajamaan Ruotsin mallia, sitä on pidetty yksinkertaisesti liian radikaalina.
Asiamies Suutarinen vahvistaa, että myös Palvelutyönantajat on tähän mennessä ainoastaan pyrkinyt parantamaan jo olemassa olevaa järjestelmää: ”Uuden järjestelmän luominen tuntuu Suomen oloissa mahdottomalta.”
Anne Moilanen
