Maailma on täynnä kummallisuuksia. Miksi keskitysleireissä sataa aina? Mikä oli maailmanhistorian ensimmäisen tohtorin vastaväittäjän oppiarvo? Miksi vasemmistolaiset naiset ovat sängyssä parempia kuin oikeistolaiset?
Kummallista on myös se, ettei Suomen yliopistoissa vieläkään opeteta oikeita asioita. Ainakaan niille, jotka niitä eniten tarvitsisivat.
Miksi humanisteille ja valtsikalaisille ei opeteta markkinointia ja bisnestä?
Yliopistot tuottavat kielitaitoisia, kulttuurillisia koodeja ja yhteiskunnallisia mekanismeja syvällisesti tajuavia osaajia, mutta eivät opeta osaamisen tuotteistamista. Niinpä näiden poloisten puhalluskukkapoikien ja -tyttöjen kohtalona on vaeltaa toimistosihteerin sijaisuuksien ja tutkimusavustajien töiden välillä ja odottaa harvojen virkojen avautumista.
Kahvitauolla voi sentään päästä loistamaan iltapäivälehtien tietokilpailujen parissa.
Miksi ATK-nörteille ja diplomi-insinööreille ei opeteta kirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa? Korkeakoulumme tuottavat korkean tason teknologiaosaajia, joilta muualla maailmassa itsestäänselvyytenä pidetyt sivistykselliset arvot ovat täysin hukassa. Näiden lukuniilojen yleissivistys on leveä ja lavea kuin Nokian pääjohtajan hartiat ja kommunikointikyky kuin formulakuskien englanti: In Finland we have this thing called seven brothers, you know? Tai emmää tiiä.
Suomessa vastuu on järjestelmällä. Mutta jos se ei vastuunkantamiseen kykene, on yksilöiden astuttava järjestelmän sijaan, niin pöyristyttävältä kuin se kuulostaakin.
Siis te maailmanparannushaaveissanne piehtaroivat humanistipallerot: jättäkää Naomi Klein, ottakaa idoliksenne Calvin Klein! Myykää itseänne! Roskatöistä kohti logoisia duuneja!
Ja te teknologiafantasioissanne piehtaroivat insinööripalikat: menkää kirjastoon ja oopperaan! Unohtakaa one more beer, opetelkaa tuntemaan Shakespeare!
Nörtti-egon tilalle Umberto Eco!
franzaillaan@yahoo.com
