Koulutusuutisten kärkeen on noussut huoli koulutuksen eriarvoistumisesta.
Se onkin suuri ja moniulotteinen huoli. Huolta on esimerkiksi siitä, että eri aloilla opiskellaan eri aika ja valmistutaan aivan eri palkkatason tehtäviin, mutta silti opiskelun tukijärjestelmät ovat kaikille samanlaiset. Ja siitä, että rikkailla vanhemmilla on varaa kustantaa lapsiensa korkeakoulutus ilman opintolainaa ja asumishuolia, kun taas toisten opinnot jäävät laivasiivouksen jalkoihin, kun jotenkin on vuokrat maksettava. Tai toisaalta siitä, että opiskelijoita tuetaan muihin ryhmiin verrattuna liikaa ja etenkin liian pitkään, jolloin hyvinvointivaltion rahat loppuvat.
Elämme kummallisessa kierteessä. Suomen kansainvälinen kilpailukyky on perustunut osaamisen tasa-arvoiseen jakautumiseen. Nyt kilpailukyvyn nimissä osaamiseen – siis koulutukseen – panostamista pidetään liian kalliina ja tehottomana.
Kyse ei ole vain opiskelijoiden pitkistä opiskeluajoista tai opintotuen lainaksi muuttamisesta. Koulutusta ja vaikka kirjastopalveluita ollaan sysäämässä GATS-sopimuksen kaltaisten järjestelyjen kautta globaaleille markkinoille, ja yksityiset yliopistot voivat olla Suomessakin pian totta.
Huoli korkeakoulutuksen tulevaisuudesta jää kuitenkin pian sen huolen varjoon, etteivät suomalaislapset enää osaa lukea. Peruskoulu, joka on jo pakotettu arpomaan, jaetaanko koululaisille ensi syksynä mieluummin kynät vai sittenkin kumit, ei voi kauaa keikkua Pisa-tutkimusten kärjessä. Jos jo nyt tekee tiukkaa ihan perusasioissa, mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua, kun opetusta on tarjottava kuudella eri kielellä myös maahanmuuttajien, himoitun lisätyövoiman, lapsille?
Koulutuskeskustelussa on palattava perusasioiden äärelle, sillä sosiaalinen eriarvoisuus ei synny vasta siinä vaiheessa, kun valitaan jatkokoulutuspaikkoja.
Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia tasa-arvosta, myös lasten tasa-arvosta. Koulutus ja hyväosaisuus – ja toista kautta työttömyys ja syrjäytyminen – ovat liian periytyviä, ja se on nyky-Suomen pahin ongelma. Hyvin toimivalla ja monipuolisella peruskoululla tasataan lasten lähtökohtien erilaisuutta.
Suomella ei ole varaa luopua hyvästä peruskoulutuksesta, kilpailuvaltistaan. Suomi ei pysty kilpailemaan muiden maiden kanssa yrityksistä tai työvoimasta palkoilla ja veroilla, mutta koulutus ja osaava työvoima vetävät sekä ulkomaisia työnantajia että lastensa tulevaisuutta ajattelevia työntekijöitä. Osaaminen vetää puoleensa osaamista.
Pystymme tahtoessamme satsaamaan kaikkemme peruskoulun ennakkoluulottomaan kehittämiseen. Peruskoululaisille kynät ja kumit, ja aika paljon muutakin!
Anna-Liina Kauhanen
