Minulla on hirmuinen identiteettikriisi. Se vallan raastaa sisintäni.
Aikaisemmin luulin, nimittäin, että olen kotoisin kahdesta sivistysmaasta, mutta nyt minusta tuntuu, etten ole kotoisin yhdestäkään!
Egyptin suhteen meni toivo jo kauan sitten. Onhan se arabimaa ja – varsinkin Hesarin viimeaikaisten juttujen perusteella – likainen ja haiseva, saasteiden vuoksi lähes hengenvaarallinen, aivan pirun kuuma mesta, jossa naiset tietenkin ovat päästä varpaisiin peitettyjä (paitsi silmät) vaikka he käyvätkin töissä (vau!).
Mutta nyt on alkanut mennä toivo Suomenkin suhteen! No tietenkin esimerkiksi siksi, että meillä on vain yksi päälehti, johon kirjoittelevat, vieläpä tällaisessa maailmantilanteessa, sellaiset ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista kiinnostusta muuttaa vallitsevia käsityksiä, vaan lähtevät kohtaamaan arabeja selässään repullinen ennakkoluuloja, jotka halutaan ainoastaan vahvistaa. Muttei siitä nyt sen enempää.
Itse asiassa halusin nimittäin kertoa Vaasan matkastani. Menin teatteriin katsomaan Jääkärin morsianta. Se oli jännittävää. Jonkinlainen aikamatka se melkein oli, aikaan jolloin Suomessa vielä uskallettiin olla montaa mieltä, tai siis kahta, punaista ja valkoista. Se oli vitivalkoinen ilta. Niin taisivat ajatella yleisössä istuvat lottapukuiset naisetkin, jotka itkivät (oikeasti), ilmeisesti mennyttä maailmaa.
Minua ehkä kuitenkin vähän kiusasi se, etten pystynyt vapautuneesti nauramaan luihulle juutalaiselle, joka vakoili rahasta ja oli vieläpä pasifisti, vaikka se koheltelikin sillai hassusti ja oli aika ällö. Muu yleisö nauroi innoissaan. Minulla ei taida olla huumorintajua ollenkaan.
Kotimatkalla junassa pääsin samaan vaunuun Santahaminaan matkalla olleiden komeiden nuorukaisten kanssa. He muistuttivat kovasti näytelmän sankareita.
Sitten vaunun läpi kulki sellainen hassu laiha somali, joka ei osannut avata vaunun ovea. Sille sitten naurettiin, kaljaisin röhähdyksin. Se ei enää palannut, jäi varmaan loppumatkaksi ravintolavaunuun. Ymmärrän hyvin. Sitten kerrottiin homovitsejä Helsinkiin saakka.
