Levy-yhtiöt kuuluvat sokeiden laumaeläinten sukuun. Nyt, kun Suomi hip hop -hehkutus on laantumassa ja huhut Taakibörstan hajoamisesta leviämässä, on levy-yhtiöiden kabineteissa raaviskeltu kaljuja ja harottu ponihäntiä normaalia kiivaammin. Mitä seuraavaksi?
Äijät kyselevät trendejä tuttavien teini-ikäisiltä ja etsivät ulkomailta uutta suomennoksen kohdetta. Miten olisi Suomirock! Ei, vanha juttu. Suomireggae? E-hei, Riki Sorsan Reggae Okei -vedätystä on mahdotonta ylittää. Mutta viimeinkin mjuusik pisnis sen keksii: Naisräp!
Jumankauta, nyt kaikki etsimään – ja takaisin ei tulla ennen kuin nimet on paperissa! Onko selvä?
Etsintä on kiivasta ja kaikki keinot käytössä. Popstars-televisio-ohjelmassa Ihana valo -kappaleen räpännyt Kanakin nousee levyttäväksi artistiksi.
”Varmaan jokainen levy-yhtiö soitti tuottajalleni ja kyseli, joko minulla on diili. Yhtenä päivänä soittoja oli tullut yli 30”, Marianna Alanen, 25, alias Kana, selittää Katso-lehden haastattelussa.
Joulumarkkinoille siis pukkaa joukko eritasoisia naisräppäreitä. On Mariskaa, Yavista ja loputtomiin soivaa Kwanin MC Marikoa.
Vyörytys on aiheuttanut närää ja kateutta perikonservatiivisissa rap-piireissä. Eniten maakuntiemme riimivirtoja on harmittanut naisräppäreiden kiilaaminen ikään kuin jonon ohi. Tytöt saavat levytyssopimuksia, vaikka pojilla on mielestään tiukemmat riimit ja parempi flow. Pystymetsästä nousee tähtiä ihan Amerikan malliin, ja rap-puritanistit käyvät kuumana.
”Koko ajan tulee rap-artisteja suoraan studiosta hittilistoille, näkemättä ainuttakaan battlea tai heittämättä ainuttakaan freestylea – tai aseellista välikohtausta, kaman häsläystä sun muuta thug-toimintaa”, nimimerkki Sere kirjoittaa suomihiphop.com-keskusteluforumissa.
S.E.R.E.-niminen hip hop -ryhmä ei toivota naisräppäreitä kovin lämpimästi tervetulleiksi. Ryhmä riimittelee somasti: Suomen huoraskenee edustaa Yavis sekä Mariska, Kana tulee perästä, mut nyt on aika vavista tai teidän musiikki ei tollasenaan kiinnosta ketään, muita kuin feministei, imekää dikkei, naisen tehtävä suihin otto, ei pidellä mikkei.
Osa jaksaa kuitenkin uskoa tyttöihin.
”Kyllä sieltä jostain maansyövereistä alkaa niitäkin siskoja nousta, joilla on skillssit ja läpät kohdallaan, tollasten kiireessä kyhättyjen sirkuspellejen sijaan”, nimimerkki bigNoyde lohduttaa samaisella keskustelupalstalla.
Asiantuntija on kuitenkin epäileväinen. YleX-radiokanavan rap-ohjelmaa vetämään kaavailtu DJ K2 arvioi, ettei Suomessa ole uskottavia naisräppääjiä. Syitä hän hakee suomalaisen hip hop -kulttuurin nuoruudesta ja siitä, että maamme radiotarjonta on ollut lähestulkoon hiphopitonta – muutamaa yömyöhään sysättyä erikoisohjelmaa lukuun ottamatta.
Osasyy siihen, että naiset ovat pysytelleet yleisön puolella, lienee siinä, että miesräppärit kylpevät testosteroni-hybriksessä. Puukkoa pilluun -tyyppiset sanoitukset eivät ole kovin tyttöystävällisiä, eivät naiskuuntelijoille eivät naisräppääjille.
Aina ei auta se, että suuri osa sanoituksista on kieli poskessa tehtyä provokaatiota ja tyylittelyä sallivuuden ilmastossa, jossa millään ei voi enää shokeerata – paitsi ehkä juuri ja juuri huorittelulla.
Meno-Anu
Idän myyttinen muusa
Meno-Anu on Itä-Helsingin kukkanen. Moninkertainen yksinhuoltajaäiti, joka jatkaa lyhyeksi jäänyttä nuoruuttaan idän rap-sankareiden Notkean Rotan ja Rautaperseen peesissä. Anulle duoppi maistuu, getto-univormun pilotti pysyy niskassa päivät yöt, mutta myllyverkkarit jalassa hyvin harvoin.
Viimeinkin uskottava naisräppäri, todellinen katujen ääni? Kyllä ja ei.
Meno-Anu on näyttelijä Maria Järvenhelmen roolihahmo. Paremmin Järvenhelmi tunnetaan elokuvarooleistaan muun muassa Bad Luck Loven Inkana ja Röllin Milli Menninkäisenä.
Teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä on pyörinyt Helsingin hip hop -porukoissa jo pikkutytöstä.
”Tunnen osan Notkean Rotan pojista varhaisteinivuosilta. Hengattiin samoissa jengeissä, töhrittiin ja kuunneltiin räppiä – mitä nyt teinit tekee. Kaksi kesää sitten herra Notkea Rotta soitti ja kysyi, tulisinko tekemään musiikkivideota. Se oli suurin piirtein ainut viikonloppu, joka mulla oli sinä kesänä vapaana. Tulin suoraa Röllin kuvauksista, muutuin Milli Menninkäisestä Meno-Anuksi”, Järvenhelmi selittää tietään Notkean Rotan levylle.
Itä-Helsinkiä varsin onnistuneesti mytologisoiva yhtye Notkea Rotta koostuu rappari Notkeasta Rotasta, Rautaperseestä sekä Meno-Anusta. ”Panokset piippuun, pöhinät pönttöön” -levyllä vierailee myös Kallion räyhä-räpin johtohahmo Petos. Meno-Anu on paitsi Notkean Rotan naisräppäri, myös muusa.
”Anun suhde Rottaan ja Rautaperseeseen on hieman epäselvä. Ilmeisen selvää on kuitenkin se, ettei Meno-Anu ole mikään yhden miehen nainen”, Järvenhelmi pohtii bändin sisäisiä ihmissuhteita.
Tarinamaisella levyllä vedetään viivoittain vireniä, varastetaan autoja ja harrastetaan muitakin Itä-Helsingin kansallislajeja.
”Notkea Rotta on oikeastaan nilkki, mutta kuitenkin sellainen idän pikku sankari. Sen elämä pyörii lähinnä auton ritsauksen, pöhinän ja jengissä hengaamisen ympärillä. Vaikka se on nilkki, sitä katsotaan niissä piireissä ylöspäin, poliisi ei saa sitä ikinä kiinni”, Järvenhelmi kertoo.
Meno-Anun hahmon Järvenhelmi loi yhdessä poikien kanssa.
”Notkea Rottaa pyysi Itä-Helsingin kukkanen -hahmoa ja Rautaperse roudasi kleduja UFFilta. Alun perin se oli vain sivuhahmo, mutta nyt sille on tullut lisää syvyyttä. Tyylinä on Pamela Andersson huonona päivänä.”
Järvenhelmellä on kokemusta musiikin teosta esimerkiksi Cudos-bändissä. Notkea Rotta on kuitenkin hänen ensimmäinen rap-projektinsa.
”Räppäämiseen on parhaiten auttanut dubbauksien ja kuunnelmien tekeminen. Niistä on tullut ajan ja rytmin taju. Levyn teko oli mun mielestä lähellä dubbausta”, Järvenhelmi sanoo.
Notkean Rotan teatteri on ollut hetkittäin jopa liian uskottavaa.
”Jotkut ottaa Rotan ihan tosissaan ja pelästyy. Se on outoa, varsinkin, kun itse vain sinisilmäisesti kuvitteli, että kaikki tajuaa tän jutun. Tosin näyttelijällehän se on vain kiitos hyvin tehdystä työstä. Ei mua häiritse, että fiktiivinen henkilö ja oma persoona menee ihmisiltä sekaisin.”
Mariska
vaihtoi punkin räppiin
Mariska on se tyttö, joka pyytelee anteeksi monikielisesti ja vaatii tarkastamaan tämän. Onneksi Mariska ei kuitenkaan ole ainoastaan alistuneisuutta ja hip hop -kliseiden suoria käännöksiä. Hän on myös sympaattinen ja helposti innostuva vanha punkkari, jota levy-yhtiö Warner tunkee pukinkontteihin hurjalla markkinointibudjetilla.
Mariska, 23-vuotias Maria Rahikainen, vaihtoi punkin räppäykseen opiskellessaan Lontoossa. Alkuaikoinaan Lontoossa Mariska soitti koskettimia punkveteraaneja Buzzcockseista CRASS:in vilisseessä Stratford Mercenaries -yhtyeessä. Itseään yli 20 vuotta vanhempien punkkarien kanssa kiertäminen ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa, vaan Mariska alkoi itse kirjoittaa biisejä. Ja törmäillä ihmisiin.
”Tutustuin uusiin ihmisiin ja uudenlaiseen musiikkiin. Meitä oli Lontoossa sellainen Worldwide Connection, ihmisiä Portugalista, Etelä-Afrikasta, Jamaikalta. Jokainen teki räppiä välillä omalla äidinkielellään, välillä englanniksi. Se oli sellaista kielten juhlaa”, Mariska kertoo.
Viime joululomalla Mariska kiersi Suomen levy-yhtiöitä demo kourassa. Warner tahtoi sopimuksen saman tien ja levy Toisin sanoen on soinut alkusyksystä saakka varsin tiuhaan.
”Saippuasarjat ja mainospätkät täyttää pään, tyhjentää rahapussin, tiedottomana systeemiä nussin”, Mariska lataa Vapauslaulu-biisissä.
Mariskan Suomeen paluuta helpotti opiskeluinnon lopahtaminen. Lontooseen hän ei haikaile, ainakaan vielä.
”Saan täällä mahiksen tehdä musiikkia ja sen mahiksen vuoksi vaikka pissaan housuihini, jos on tarvis.”
Yavis
asiallistaa naisräpin
”Joo olen mä sen kuullut”, Yavis nauraa, kun häneltä kysyy, onko S.E.R.E.-nimisen hip hop -ryhmittymän Ämmäräppärit-biisi hänelle tuttu. Biisissä Yavikselle ja Mariskalle tarjotaan muun muassa ”puukkoa pilluun”.
”Me ollaan yritetty pyytää poikia esiintymään keikallamme, mutta vastausta ei vielä ole kuulunut”, Yavis sanoo.
Hän kuitenkin myöntää, että huorittelu harmittaa, eikä sitä enää oikein jaksa.
”Kaikilla on tietenkin sananvapautensa, mutta onhan se lapsellista ja naisia alistavaa. Ämmäräppärit-biisistä en edes pahoita mieltä. Olen nykyään niin varma omista tekemisistäni ja mulla on niin hyvä itsetunto, että sille voi vaan nauraa.”
Yavis eli 22-vuotias Suvi Valkonen räppää englanniksi ja hänen tyylinsä on jossain Princess Superstarin riimivyörytyksen ja ruotsalaisen Robynin valkaistun R&B:n väliltä. Lahtelaiseen 5th Element -räpryhmittymään kuuluva Yavis sai oman soololevytyssopimuksen yllätyksenä.
”Tuottaja vei salaa demoni BMG:lle, vaikka en siinä vaiheessa ollut hirveän kiinnostunut levy-yhtiön tarjoamista mahdollisuuksista. Diili napsahti yllättäen ja mun piti ruveta miettimään, mihin suuntaan tätä projektia veisin”, Yavis kertoo.
”Räppäämisen aloitin joskus vuonna 1998. Hip hop -innostukseni oli aiemmin pelkää tanssimista, mutta sitten se ei enää jaksanut kiinnostaa. Asuin silloin vielä Hyvinkäällä, ja harjoittelin yksin.”
Hyvinkääläistaustasta huolimatta Yavis kiistää viimeiseen saakka tuntevansa Hyvinkäältä lähtenyttä Raptoria, kautta aikojen eniten myynyttä suomiräp-yhtyettä.
Nyt Yaviksen ensimmäinen oma LP on valmiina ja sen pitäisi tulla kauppojen hyllyille ensi vuoden alussa. Yaviksen sinkut Eacherja Mind Games ovat varsin lupaavalta kuulostavaa tavaraa. Uudelle levylle on tulossa myös yksi biisi naisräppäreistä.
”Sitähän tämä räp on, keskustelua musiikin ja lyriikoiden välityksellä.”
Roope Mokka
kuvat Annika Rauhala
