Juosten läpi opintojen
NIMI: Minna Myllykoski, 20
PÄÄAINE: Ympäristönsuojelutiede
LAJI: Kestävyysjuoksu
PARHAAT SAAVUTUKSET: Kaksi Pohjoismaiden maastojuoksumestaruutta, EM-kisojen maastojuoksun seitsemäs, hopeaa Kalevan Kisoissa ja useita edustuksia ja mitaleja nuorten maaotteluissa sekä edustus Ruotsi-Suomi-maaottelussa 2002.
Viileä syystuuli kiristää ulkona liikkuvien ihmisten kasvoille irvistyksen. Minna Myllykoskea viima ei näytä haittaavan. Hän astelee Viikin A-talon aulaan hyväntuulisena. Selitystä ei tarvitse kaukaa hakea: eikös jokaisessa kestävyysurheilijassa asu pieni, mutta sitkeä masokisti?
Myllykoskella on päivittäin ohjelmassa sekä aamu- että iltalenkki, viikossa kilometrejä kertyy yli 100.
Lisäksi hän on juuri aloittanut opinnot yliopistolla. Hänestä opiskelun ja urheilun yhdistäminen on helpompaa kuin urheilun ja työn sovittelu.
”Opintoja voi varmasti siirrellä helpommin kuin työpäiviä.”
Sitä paitsi urheilijalla ei ole kiire kahlata opintojaan turbovauhdilla läpi. Yliopisto olikin Myllykosken ykkösvaihtoehto, sillä ammattikorkeakoulujen koulumaisempi lukujärjestys ei välttämättä sopisi yhteen tiiviin harjoittelun kanssa.
Maratonjuoksun Euroopan mestarin Janne Holménin valitsemaa tietä, mestaruutta ja väitöskirjaa, Myllykoski ei ole edes ajatellut.
Koska Myllykoksen opinnot ovat vielä alkuvaiheessa, ongelmia harjoittelun ja opintojen yhteensovittamisessa ei ole vielä ehtinyt muodostua.
Harjoitukset syövät tehokasta aikaa lukea tentteihin, mutta tenttiputki tuskin tappaa urheilun ilon. Siinä, missä tavallinen opiskelija väistää tenttiin lukua jääkaapilla käymällä, kestävyysjuoksija suuntaa lenkkipoluille.
Suurin muutos Myllykoskelle on ollut muuttaminen pois kotoa. Ruokapuolen kanssa joutuu kikkailemaan aivan uudella tavalla.
”Joskus pitkän lenkin jälkeen tulee ikävä äidin valmistamaa ateriaa, kun joutuu maha kurnien aloittamaan perunoiden pesemisen.”
Ostrobotnian eväillä koskien kuohuissa
NIMI: Tuomas Niskanen, 26
PÄÄAINE: Kemia
LAJI: Freestyle-melonta
PARHAAT SAAVUTUKSET: Euro Cupin finaalin 21. sija 2001, Pohjoismaiden mestari 1996, pronssia Ruotsin mestaruuskisoissa 2001, Big Air -sarjan voitto 2002, SM-kisoissa useita mitalisijoja.
Ostrobotnian käytävän oviaukko näyttää yllättäen kapealta. Mahtuukohan Tuomas Niskanen edes siitä läpi? Melojan hartioilla on leveyttä.
Niskasta ei arveluta. Ovi on hänelle tuttu: opiskelujen ja ahkeran urheilemisen lisäksi hän toimii Eteläpohjalaisen osakunnan isäntänä ja on kuulunut osakunnan aktiivijäseniin jo vuosia.
Opintojen ja osakunnan ohella Niskanen harrastaa freestyle-melontaa. Kilpailijat laskevat koskea ja heidät arvostellaan kolmen eri laskun aikana tekemiensä vaaka- ja pystyliikeyhdistelmien mukaan. Esimerkiksi Big Air -sarjan voittaa korkeimmalla ja näyttävimmällä liikkeellä.
Kevättulvien aikaan Etelä-Suomen joet muuttuvat freestyle-melojan paratiisiksi, mutta samalla on menossa myös yliopiston pahin tenttikausi. Lisäksi laji vaatii paljon matkustamista: kesäisin ohjelmassa on useita kilpailu- ja harjoittelureissuja ulkomaille, lähinnä Norjaan ja Ruotsiin.
Opinnot kuuluvat silti myös ohjelmaan, sillä Niskanen haaveilee urheilusaavutusten lisäksi opettajan urasta. Niskasen tahti saattaa kuulostaa häkellyttävältä, mutta hänen mielestään urheilu on suorastaan lepoa.
”Välillä tuntuu, että opiskelu ja sosiaalinen elämä on liikaa aivoille. Silloin on pakko lähteä pariksi tunniksi ulkomerelle melomaan tai koskeen treenaamaan voltteja”, hän naurahtaa.
”Opiskelujutut ja kaupungin häly unohtuvat vähäksi aikaa.”
Toisaalta yksi urheilu-uran tärkeimmistä aineosista, ravinto, löytyy läheltä yliopistoa.
”Ainut oikeaoppinen ateria taitaa olla Ostrobotnian osakuntalounas alkukeitolla, pääruualla ja jälkkärillä unohtamatta salaattia.”
Neljän lajin nainen
NIMI: Kaisa Lehtonen, 21
PÄÄAINE: Ravitsemustiede
LAJI: Triathlon, päämatka olympiamatka eli 1,5 km uinti + 40 km pyöräily + 10 km juoksu
PARHAIMMAT SAAVUTUKSET: Alle 23-vuotiaiden EM-kisojen kuudes, kaksi PM-mestaruutta, kaksi aikuisten SM-kultaa ja useita nuorten SM-mitaleja.
Kuulostaako puolentoista kilometrin uintilenkki houkuttelevalta? Entä jos urakkaan lisätään 40 kilometriä pyöräilyä ja 10 kilometriä juoksua?
Kaisa Lehtonen suoriutuu kunnialla tästä rääkistä useita kertoja kaudessa, eikä helppo ole arkiohjelmakaan: aamulla uintia, jonka jälkeen käydään luennoilla ja syödään, illalla juoksu- tai pyörälenkki.
Harjoitusten rinnalla opiskelu ei paljon paina. ”Tiiviit luentosessiotkaan eivät yleensä tunnu järkyttävän rankoilta verrattuna vaikka viiden tunnin pyörälenkkiin”, Lehtonen naurahtaa.
Luennot sotkevat helposti päivittäistä harjoitusohjelmaa, mutta riittävä soveltaminen auttaa selviytymään ajanpuuteongelmista. Ruokailut ja omat eväät ovat tärkeitä, jos harjoituksiin joutuu lähtemään suoraan luennoilta.
Viikonloppuisin Lehtonen harjoittelee maan alla Hakunilan väestönsuojassa. Kovien harjoitusten jälkeen olisi löydettävä aikaa tehdä esseitä tai referaatteja. Joskus opintojen alussa tulee kalvava tunne, että yrittää turhaan revetä liian moneen suuntaan.
Sopu on kuitenkin löytynyt. Opiskelut seuraavat pitkän tähtäimen suunnitelmaa, eikä triathlonkaan ole valikoitunut Lehtosen lajiksi sattumalta. Siinä tarvitaan juuri sitä, mitä opintojen ja urheilun yhteensovittamisessakin: kestävyyttä.
Laskujen mestari
NIMI: Jari Savolainen, 28
PÄÄAINE: Elintarviketeknologia
LAJI: Kumparelasku
PARHAAT SAAVUTUKSET: MM-kisojen seitsemäs 2001, kolmas Maailman Cupin osakilpailussa 1999, Suomen mestari 1999, useita SM-mitaleja.
Jari Savolaiselle vauhti on elämäntapa. Haastattelua varten hän suostuu seisahtumaan vain hetkeksi ennen kuin viilettää kuntosalilta trampoliinille.
Kumparelaskua on treenattava sekä mäessä että sen ulkopuolella. Kuivaharjoittelua on 8-12 kertaa viikossa.
”Harvoissa lajeissa matkustetaan näin paljon, joten opiskelun, treenin ja kisaamisen yhteensovittaminen on erittäin vaikeaa”, Savolainen pohtii.
Hän kuluttaa huomattavasti ahkerammin lentokoneen pehmeitä istuimia kuin luentosalin kovia puupenkkejä. Matkapäiviä kertyy vuodessa helposti kaksisataa. Marraskuun kiertueen ohjelmassa on neljä kilpailua Euroopassa ja kuuden viikon kilpailukiertue USA:nja Kanadan kautta Japaniin.
Yliopistolla ehtii käydä kääntymässä yleensä viikon pari kerrallaan. Lisäksi kumparelaskun tiivis leiritys- ja kilpailukausi menee aina päällekkäin kiivaimman syysopiskelun kanssa.
”Olen yrittänyt tenttiä kesällä, mutta leiriohjelma on jyrännyt senkin.”
Joskus vauhtimieskin on joutunut olemaan aloillaan. Polvi- ja olkapäävammat ovat molemmat vaatineet parantuakseen ortopedin puukkoa.
Kun harjoittelemaan taas pääsi, into oli kova. Suuri haave olympialaisista olikin tänä vuonna lähellä toteutua, mutta lopulta Savolainen jäi kuitenkin Salt Lake Cityn talviolympialaisten varamieheksi.
Onpahan enemmän aikaa opiskella.
Eero Turpeinen
kuvat Veikko Somerpuro
