15. marraskuuta 2002
Teksti:

”Istu suorassa. Istuminen kuluttaa kymmenen prosenttia enemmän kaloreita kuin makaaminen. Säästä lempiruokasi pakkauspaperit ja haistele niitä, kun tulee nälkä.
    Käy usein keittiössä, availe jääkaappia ja kolistele astioita. Perheesi luulee, että haet välipalaa. Kun vatsasi kouristelee nälästä, mene sikiöasentoon. Silloin ei satu niin paljon.”
    Sana vertaistuki saa aivan uusia merkityksiä, kun tutustuu anorektikkojen ja bulimikkojen omiin internetsivuihin. Käytännön vinkkien lisäksi niiltä löytyy painoindeksitaulukkoja, luetteloita vähäkalorisimmista ruoka-aineista, kiivaita keskusteluryhmiä sekä kuvagallerioita (thinspiration), joissa esiintyy luuta ja nahkaa taiteellisissa asetelmissa.
    Kohderyhmän suhteesta omaan syömishäiriöönsä kertoo kodikas inside-sanasto: anoreksia on englanninkielisillä sivuilla tuttavallisesti Ana, bulimia taas Mia vaan.

Sivustoja on lukuisia, ja niiden kävijämääriä on mahdoton arvioida. Huomiota ne ovat kuitenkin saaneet runsaasti: ”pro-ana” on internetissä jo käsite. Muun muassa The Guardian- ja Observer-lehtien verkkoversiot varoittivat viime kesänä lääkäreitä ja vanhempia uudenlaisesta vaarasta, joka vaanii ulkonäöstään herkkiä teinityttöjä.
    Esimerkiksi Yahoo-palvelimelta poistettiin pian kohun jälkeen kaikki aiheeseen viittaavat sivut. Se ei tietenkään tehonnut kauan. Samat saitit ilmaantuivat takaisin verkkoon uusilla nimillä; kuvaavia otsikoita ovat muun muassa Dying to be thin ja Living on oxygen.
    Sivuja ylläpitävät nuoret naiset ovat myös vastanneet kritiikkiin. Yleisin argumentti kuuluu, että he ovat itse valinneet tiensä. Yksilönvapaus sisältää heidän mielestään myös vapauden laihduttaa itsensä hengiltä ja liittoutua samoin ajattelevien kanssa.
    Ympäröivä yhteiskunta luokittelee syömishäiriöt sairaudeksi, mutta pro-ana-aktivisteille kyse on elämäntavasta: kauneusihanteesta ja oman kehon hallinnasta.
    Monilla Thinspiration-sivuilla avautuu ensimmäiseksi varoitusteksti: tänne ei kannata tulla, jos haluaa parantua syömishäiriöstä. ”Minulle anoreksia on oikea ratkaisu, mutta en kuvittele sen sopivan kaikille”, puolustautuu yhden sivun ylläpitäjä.
    Toiset sivut jäivät nettihuhun mukaan päivittämättä, kun webmaster riutui hengiltä.

Pro-ana-porukka kutsuu itseään yhteisöksi, the anorexic community on the internet. Keskustelusivuilla monet kertovat elämänsä olleen surkeaa ja yksinäistä ennen virtuaaliyhteisön perustamista.
    Viesteissä puhutaan rajojen asettamisesta ja kontrollin löytämisestä. Oman ruumiin kiduttaminen antaa hallinnan tunteen kaoottisessa maailmassa, ja keskustelu kohtalotovereiden kanssa auttaa sinnittelemään eteenpäin.
    Sivuilta löytyy myös itseironiaa. Laihduttajan rukous, uskontunnustus ja kymmenen käskyä tihkuvat mustaa huumoria.
    Minä uskon kaloritaulukkoihin ja opettelen ne ulkoa. Minä uskon kylpyhuoneen vaakaan menestykseni mittarina. Minä uskon helvettiin, koska joskus tuntuu, että asun siellä.

Lotta Sonninen