01. marraskuuta 2002
Teksti:

Sosialidemokraattiset opiskelijat ovat julkaisseet alastonkalenterin. Tulevat byrokratian rakentajat liittyvät viime aikojen vallitsevaan trendiin.
    90-luvulla Paavo Lipponen riisui sosiaalidemokratiasta sosiaalisuuden ja demokraattisuuden. Visailuisäntä Lasse Lehtinen taas riisuu 70-luvun suomettuneilta demaripomoilta arvostuksen tuoreessa 700-sivuisessa mielipidekirjoituksessaan, joka hyväksyttiin vastikään väitöskirjana poliitikkojen opinnäytetöiden huolellisesta tarkastuksesta tunnetussa Oulun yliopistossa.
    Ja nyt siis demarinuoret riisuvat itse itsensä.
    Ainoa demari, joka ei pahemmin riisuile, on Erkki Tuomioja. Ei vaate- eikä aatekaupoissa. Viimeisimmän pukunsa ostaminen oli ulkoministerille kuin poikuuden menetys. Tuntui yhtä hämmentävältä ja sattui suunnilleen samoihin aikoihin.

Demarit johtavatkin tällä hetkellä valtakunnallista vilauttelukisaa. Jos ei nyt rinnan, niin vähintäänkin karvan mitalla. Mutta missä viipyy porvareiden vastaus? Miksei Riitta Uosukainen paljastele uusimmassa kirjassaan? Liehuvassa liekinvarressa vietetyt Revaniemen markkinat ovat muisto vain.
    Kokoomuksen eduskuntaryhmän vertikaalisesti pituusrajoitteinen puheenjohtajakin pitää vaatteet tiukasti päällä.
    Eivätkö Zyskowiczin suojatitkaan, freudilaisittain Benin jatkeet, lähde vastaiskuun? Eivätkö Supon etsivätkään, breudilaisittain Rusien sekoittajat, onnistu paljastamaan yhtään porvaria?
    Onneksi sentään media ei peittele. Mallikkain esimerkki on seksi-ilmoittelun lopettamisella ryhtiliikkeen tehnyt Iltalehti, joka myy viikonloppunumeroitaan Outi Alasen paljaalla takapuolella ja kautensa loppua lähestyvien missien rinnoilla. Kummassakaan ei sinänsä ole mitään kiinnostavaa.
    Tai siis on, muttei niiden valjastamisessa kaupallisiin tarkoituksiin. Alasen pepun tuotteistaminen on pientä verrattuna siihen, että Kylie Minoguen takapuolella on myyty jo parikymmentä miljoonaa cd-levyä. Ja kun wannabe-julkkisten missimaine ei enää kanna kuin kanteena, on turvauduttava tissimaineeseen ja tilitettävä kovaa kohtaloa virtuaalielämänkokemuksen syvällä silikonirintaäänellä.

No, keinotekoiset rinnastukset sikseen. Kaino pyyntö porvaripuolueille: vilauttakaa tekin. Edes vähän. Vaikkapa työttömyyden hoitoon liittyen. Näyttäkää edes karvan verran jotain junnaavasta demarikorporatismista poikkeavaa. Muuten tässä on pakko myöntää, että kaikki suomalaiset ovat pohjimmiltaan demareita. Vähemmästäkin alkaa nähdä vaaleanpunaista.

franzaillaan@yahoo.com