04. lokakuuta 2002
Teksti:

Toni Mäki istui vuosi sitten Loviisan käräjäoikeuden istuntosalissa. Hänelle luettiin syyte siviilipalvelusrikoksesta – Mäki oli kieltäytynyt sivarista ja armeijasta. Tuomio: 197 päivää ehdotonta vankeutta.
    Mäki, 22, onnistui vuoden verran lykkäämään vankilaan menoa opiskelujen vuoksi, mutta nyt mikään ei enää auta. Lukko loksahtaa lokakuussa.
    Musiikki on Mäen tärkein harrastus, mutta vankilatuomio uhkaa katkaista sen. Vankilaan kun ei saa viedä irrallisia kaiuttimia, eikä opintotuesta riitä rahaa sääntöjenmukaisen musiikinkuuntelulaitteen ostamiseen.
    ”Puoli vuotta ilman musaa kuulostaa tosi pahalta”, Mäki perustelee rahantarvettaan.
    Eikä siinä kaikki. Musiikkitieteen opinnotkin uhkaavat kärsiä.
    ”Opintoihini liittyy transkriptiotehtäviä ja soolojen nuotittamista. Niitä ei pysty tekemään ilman, että kuulee kappaleet.”
    Vai niin ovat asiat. Tokihan Ylioppilaslehden aseistakieltäytyjämyönteisenä julkaisuna (sivarini täällä loppuu tänään, kippis!) täytyy pojalle uusi musavehje hommata.

Itäkeskuksen Citymarketista löytyy kannettava cd-soitin 49,90 eurolla. No, minkämoista jytää Mäki aikoo uudella vempaimella sellissään kuunnella? Ja saako vankilaan edes viedä levyjä, jos kerran soittimen laatukin on niin tarkkaan määritelty? Vai säädelläänkö vankien musamakua: Jailhouse Rock on okei, mutta I Fought the Law kielletty?
    ”Levyjen sallittu määrä riippuu vankilasta. Joihinkin saa viedä 20 levyä, toisiin vain viisi”, Mäki sanoo.
    Otetaan se ikävämpi vaihtoehto. Nimeä viisi levyä, jotka ottaisit mukaasi. Mäki miettii tovin ja nimeää sitten suosikkialbuminsa: Steely Danin The Royal Scam, Stingin Ten Summoner´s Tales, Meshuggahin Destroy Erase Improve, Miles Davisin Bitches Brew ja The Beatlesin Abbey Road.

Ilkka Karisto