Työmarkkinoita riivaa rekrytointirasismi. Sen uhriksi jäävät etenkin nuoret naiset, nuo pelottavat potentiaaliset äitiyslomalaiset. Vielä nuorta naistakin alttiimpi rekrytointirasismille on nuori työtön. Hän ei tahdo kelvata kenellekään, ei edes hyvin koulutettuna, eikä edes pätkäpestiin. Vaikkei ammattitaidossa olisi mitään vikaa, on työantajasta silti epäilyttävää, ettei nuori ole hetkeen kelvannut kenellekään.
Vielä vaikeammassa asemassa kuin nuori työtön on tietenkin vanha työtön. Hänellä on tuplarasite: työttömyys ja ikä. Kumpaakaan ominaisuutta ei työmarkkinoilla arvosteta.
Jotenkin tuntuu, ettei työmarkkinoilla arvosteta yhtään ketään. Vaikka juuri nyt pitäisi. Kuinka aiotaan huolehtia siitä, että nuorista koulutetuista aikuisista on 10-15 vuoden päästä pyörittämään tätä yhteiskuntaa?
Juuri nyt eläkepommista ei huvittaisi puhua. Eikä työahdistuksesta. Pommi ja ahdistus Myyrmannissa näyttivät taas, että elämässä on tärkeämpääkin kuin työ.
Työstä ei saisi tehdä liian isoa juttua, mutta siitä tulee elämää hallitseva asia, kun työ ja sen myötä toimeentulo ja koko tulevaisuus on jatkuvasti katkolla. Vastavalmistuneelle on todella tärkeää saada vakituinen työpaikka. Silloin edes jokin tässä maailmassa on vakituista.
Moni sanoo, että määräaikaiset työsuhteet tulivat jäädäkseen, eikä niistä tulla tulevaisuudessakaan pääsemään eroon. On myös aivan yhtä mahdollista, että yritykset vakinaistavat henkilökuntansa, kunhan väestön ikääntymisen seuraukset aletaan uskoa.
Toivon tätä, ja mukava huomata, että työministeri Tarja Filatovkin toivoo. Työministerin mielestä pätkätyöt käyvät yhteiskunnalle kalliiksi. Filatov tietää sen, minkä mekin, pätkätyösukupolvi: pätkätyö kuormittaa sekä tekijäänsä että työpaikan muita työntekijöitä enemmän kuin jatkuva työ. Pätkätyön tekijä etsii jatkuvasti pysyvämpää työtä eikä sitoudu työhönsä. Työntekijöiden vaihtuminen kuormittaa vakinaista henkilöstöä ja työyhteisön henki kärsii.
Korvataan rekrytointirasismi ripauksella inhimillisyyttä. Monen yllätykseksi työn ilo tuo mukanaan myös taloudellista hyötyä.
Anna-Liina Kauhanen
