04. lokakuuta 2002
Teksti:

Englantilainen David Edgar on yksi harvoista näytelmäkirjailijoista, jotka kirjoittavat kansainvälisestä politiikasta. Edgarin Helluntaiaatto tuo Ryhmäteatterin näyttämölle sekasortoisen Euroopan.
Helluntaiaaton tapahtumat sijoittuvat vanhaan kirkkoon kaoottisessa tasavallassa Kaakkois-Euroopassa. Kirkosta löytyy alttarimaalaus, joka saattaa mullistaa länsimaisen taidehistorian ja josta historioitsijat, poliitikot ja markkinamiehet kiistelevät kiihkeästi.
Tapahtumat saavat yllättävän käänteen, kun ryhmä aseistettuja turvapaikanhakijoita valtaa kirkon ja ottaa kiistelijät panttivangeikseen.
”Toivoisin, että Helluntaiaatto auttaa ihmisiä näkemään, miltä Eurooppa vaikuttaa idästä länteen päin katsottuna. Ensimmäistä näytöstä hallitsee länsieurooppalainen näkökulma. Toinen näytös kääntää asetelman”, Edgar kertoo puhelimitse kotoaan Birminghamista.

David Edgarin
tie on kulkenut kolmessakymmenessä vuodessa agit prop -dramaturgista monitahoisia yhteiskunnallisia trillereitä rakentavaksi näytelmäkirjailijaksi.
Hänestä teatteri sopii politiikan käsittelyyn siitä huolimatta, että näytelmä jää usein paikalliseksi ja pienen yleisön taiteeksi verrattuna esimerkiksi televisioon.
”Teatteri tuo ihmiset yhteen ja ajattelemaan yhdessä. Ja teatterihan alkoi politiikan alalajina – se syntyi käsi kädessä kreikkalaisen demokratian kanssa.”
”Teatterilla on myös edelleen potentiaalia kulttuurisen vastavirran välineeksi. Television sisältö taas yhdenmukaistuu yhdenmukaistumistaan.”
Vuonna 1994 kantaesityksensä saanut Helluntaiaatto on osa trilogiaa, joka käsittelee Berliinin muurin murtumista seurannutta Euroopan myllerrystä. Se sai alkunsa Edgarin henkilökohtaisesta hämmennyksestä. Hänelle Neuvostoliiton romahtaminen merkitsi suurten illuusioiden katoamista.
”En kannattanut Neuvostoliiton järjestelmää, mutta sen murtuminen herätti minussa halun analysoida, mitä oikein oli tapahtumassa ja merkitsikö se koko sosialistisen kokeilun loppua.”

Vuonna 1948 syntynyt birminghamilaisen teatteriperheen vesa halusi aina teatteriin ja kiinnostui politiikastakin varhain.
”Mielestäni minulla ei ollut juuri lahjoja näyttelijäksi tai ohjaajaksi, joten jäljelle jäi käsikirjoittaminen. Nykyään olen todella iloinen, että ymmärsin sen jo nuorena.”
60-luvun lopussa nuori mies valitsi usein poliittisen osallistumisen teatterikurssien asemesta. Hän vastusti Vietnamin sotaa, kannatti työläisten oikeuksia ja kammoksui äärioikeistoa.
Edgar osallistuu edelleen Ison-Britannian yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kirjoittaa sellaisiin lehtiin kuten The Guardian, The Independent ja The New Statesman. Eurooppa-trilogian lisäksi hän on kirjoittanut viime vuosina näytelmän muun muassa natsiarkkitehti Albert Speeristä. Häntä onkin jo vuosia tituleerattu yhdeksi Ison-Britannian merkittävimmistä poliittisista näytelmäkirjailijoista.

Helluntaiaattoa on ylistetty sen monipuolisuudesta ja rikkaudesta. Kolmetuntinen näytelmä käsittelee kansainvälisen politiikan lisäksi kansallistunnetta, länsimaalaisuuden määrittelyä, taidetta ja kielen merkitystä politiikassa.
Helluntaiaaton jälkeen Edgar on jatkanut Eurooppa-teemaa Prisoner’s Dilemma -näytelmällä. Se kertoo yrityksistä rakentaa rauhaa sisällissodan runtelemaan entiseen neuvostotasavaltaan. Suomalainen rauhanneuvottelija Gina Olsson, pelkistetysti sisustetussa kodissa asuva hillitty feministi, on näytelmän keskeisimpiä hahmoja.
”Halusin tehdä hahmosta skandinaavin, ja Ahtisaari oli juuri silloin esillä Kosovon kriisiin kautta”, kirjailija kertoo hahmon taustoista.

Tällä hetkellä Edgar kirjoittaa tilaustyönä kahta näytelmää Yhdysvaltojen politiikasta. Käytettyään suurimman osan 90-luvusta Itä-Euroopan käsittelyyn kirjailija halusi siirtyä toiselle puolelle valtamerta. Hän kertoo haluavansa tarkastella historian merkitystä Yhdysvaltojen politiikassa.
”Eurooppalaiset aliarvioivat historian merkitystä amerikkalaisille. Mutta on mahdotonta ymmärtää Yhdysvaltojen politiikkaa ymmärtämättä esimerkiksi Vietnamin sodan aikaa. Monet niistä, jotka inhosivat Clintonia, inhosivat oikeastaan sen ajan aktivisteja yleensä.”
Kirjailija arvelee, että tulevaisuudessa yhä useammat näytelmäkirjailijat innostuvat kirjoittamaan politiikasta ja käsittelemään julkisia asioita näytelmissään 1980- ja 1990-lukujen yksityisemmän vaiheen jälkeen.
”Syyskuun 11. päivä oli dramaattinen muistutus siitä, että me kaikki elämme samassa maailmassa. Luulen, että ihmiset tulevat kirjoittamaan kansainvälisistä aiheista ja kansallisen kulttuurin merkityksestä.”
Edgar syyttää Euroopan nykypolitiikkaa rajojen sulkemisesta. Neuvostoliiton romahtaminen herätti toiveita kansallisten raja-aitojen liudentumisesta. Euroopan unioni haluaa kuitenkin sulkea muukalaiset unionin ulkopuolelle.
”Olemme rakentamassa muuria itään, jotta siirtolaiset eivät pääsisi tänne. Se muuri on ainakin yhtä korkea kuin Berliinin muuri.”

Heli Suominen