Maantieteen laitoksen tutkijat ovat kimmastuneet uusista työtiloistaan. Laitos muutti viime vuoden alussa Kumpulan kampukselle Physicum-taloon, ja tutkijoiden työtilat on rakennettu 4-8 hengen maisemakonttoreiksi. Tutkijoiden mukaan niissä on hankala työskennellä ahtauden ja läpikulkuliikenteen vuoksi. Maisemakonttorit on sijoitettu käytävän varrelle, eikä väliin laitettu aluksi lainkaan seinää. Käytävällä kulki opiskelijoita, tutkijoita ja muuta laitoksen henkilökuntaa.
”Kaikki keskustelut kuuluivat tietysti. Se oli hirveän stressaavaa. Kun vaadimme hiljaisuutta, kaikki joutuivat hipsimään hiljaa koko laitoksella. Se oli ihan pervoa”, tutkija Vivi Niemenmaa kertoo.
Puolen vuoden odottelun jälkeen käytävän varrelle saatiin seinät, mutta niistä osa on lasia. Myös professorien huoneet ovat lasiseinäisiä. Monien maantieteilijöiden mielestä lasiseinät eivät auta: niitä on peitelty omatekoisilla näköesteillä, kuten maastokartoilla ja paperiarkeilla.
Niemenmaa on tutkinut yhdessä kaupunkimaantieteen professorin Jussi Jauhiaisen kanssa Physicumin suunnittelu- ja rakennusprosessia. Niemenmaan mukaan käyttäjien mielipidettä ei suunnittelussa juuri kyselty. ”Maisemakonttoria perusteltiin sillä, että onhan Nokialla ja arkkitehtitoimistoissakin maisemakonttorit ja että nykyisin töitä tehdään tiimeissä. Mutta kun yliopiston kaikilla laitoksilla ei tehdä! Tutkijan perustyö on yksinäistä lukemista ja kirjoittamista”, Niemenmaa sanoo.
Niemenmaan mukaan Physicumin tilaongelmat eivät kosketa vain tutkijoita. Myös henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen suhde on muuttunut etäisemmäksi. ”En enää tunne opiskelijoita samalla tavalla kuin Porthaniassa, jossa ne hengasivat laitoksella.”
Kaikki maantieteilijät eivät kuitenkaan ole laittamassa narua Physicumin suunnitelleen arkkitehtitoimiston kaulaan. ”Kyllähän täällä jengiä tulee ja menee ja ovet paukkuu, mutta en silti valita. Toinen vaihtoehto olisi homeitiöinen huone jossain kellarissa”, projektitutkija Sanna Ojalammi sanoo.
Physicumin suunnitellutta arkkitehtia ei tavoitettu kommenttia varten.
Ilkka Karisto
