20. syyskuuta 2002
Teksti:

Steven Spielbergin elokuvassa Minority Report yrityksestä hoitaa narkomaanien lapsia seuraa yllättävä käänne: kolme hoidettavaa saa kyvyn nähdä unenomaisina välähdyksinä tulevia murhia.
    Niinpä kokeilualueella ei tapahdu enää tappoja, koska Tom Cruisen erikoisjoukot pyyhältävät murhapaikalle juuri, kun veriteko on tapahtumassa. Kiinni saadut ihmiset tuomitaan vankilaan teosta, jonka he olisivat seuraavassa hetkessä tehneet.
    Tarkkaavaisimmat katsojat hoksaavat heti eettisen ongelman: Voiko ihmistä tuomita teosta, jota tämä ei ole vielä tehnyt? Vaikka lain ja järjestyksen edustajat ovat aivan varmoja, että epäillyt tekisivät rikoksen seuraavassa hetkessä, ja että murha on näin estetty?
    Minority Report -elokuvassa moinen ikävä kysymys sivuutetaan puolen minuutin pohdinnalla.
    Öh, kuulostaa kumman tutulta. Yhtä nopeasti saman kysymyksen on ohittanut USA:n johtama liittouma, joka aikoo hyökätä Irakiin. He kun ovat varmoja, että Saddam Husseinilla on välineet rikoksiin, ja että hän tekee tulevaisuudessa rikoksen, jos sitä ei estetä.
    Länsimaisessa oikeuskäytännössä rikoksen suunnittelustakin voi saada rangaistuksen. Jos siis Saddamilla on joukkotuhoaseita, tämä on Yhdysvaltojen mielestä selvä merkki tulevasta rikoksesta. Varsinkin, kun Saddam on jo aiemmin osoittanut väkivaltaisen luonteensa hyökkäämällä Kuwaitiin kymmenen vuotta sitten.
    Jotenkin sitä muistaa, että USA:llakin on joukkotuhoaseita, ja että he ovat sotineet maissa, joissa kyse ei ole ollut mistään puolustussodasta. Eikö siis al-Qaidan hyökkäys Yhdysvaltoihin ollut oikeutettu, koska heillä oli hyvä syy olla täysin varmoja siitä, että Yhdysvallat hyökkää heitä vastaan ennemmin tai myöhemmin?

Riku Siivonen